Itävallan lippuItävalta – Matkaopas Alpeille

Lato ja yksinäinen puu alppiniityllä

Alppiniityllä

Itävalta on vuoristoinen maa, joka sopii hyvin alppituristeille. Maa on Suomesta käsin melko helposti saavutettavissa ja hintatasoltaan kohtuullinen. Näkemistä Alppien ihailijoille riittää varmasti.

Tämä matkaopas esittelee Itävallan Alppeja autoilevan kesäturistin näkökulmasta. Ensin on yleistietoa. Sitten tulee valikoituja alppialueita. Opas ei esittele Itävaltaa kokonaisuudessaan, vaan paljon jää myös kertomatta. Tiedot perustuvat matkoihin pääasiassa vuosina 2011–2015.

Pääsivu:Matkaopas Alpeille
Itävalta:

Yleistietoa Itävallasta

Saksa
Itävallan Alpit ja matkakohteita

Alpit kulkevat lähes koko Itävallan halki lännestä itään. Korkeimmat huiput sijaitsevat Itävallan länsiosan "hännässä" lähellä Italian rajaa. Huiput madaltuvat itään päin kuljettaessa. Pohjois- ja itäosa maasta eivät ole vuoristoisia. Itävallan korkein vuori on 3798 metriin kohoava Großglockner. Kaikkein korkeimmat yli nelikilometriset vuoret maasta siis puuttuvat, mutta kyllä Itävallan vuorissakin riittää kokoa ja näköä.

Itävalta sijaitsee alppituristin näkökulmasta keskellä mielenkiintoisia seutuja. Länsinaapureita ovat vuoristoiset Sveitsi ja Liechtenstein. Etelässä ovat vastassa Italian ja Slovenian Alpit. Myös pohjoisessa on Alppeja, nimittäin Saksan kapea alppisuikale.

Automatkailijan näkökulmasta Itävallassa onkin vaikea käydä poikkeamatta jossakin naapurimaista. Autolla Suomesta käsin saapuva voi hyvin yhdistää Itävallan paitsi Saksan, myös Italian tai Sveitsin tutkimiseen ilman kohtuutonta ylimääräistä vaivaa. Yhdistäminen on jopa suositeltavaa, pääseehän siinä vertailemaan maita toisiinsa.

Koska Itävalta on saksankielinen maa, sitä voisi äkkiseltään pitää eteläisenä mini-Saksana. Jos on käynyt Saksassa, tuntuu Itävalta toki tutulta. Tarkemmin katsoen maista löytyy kyllä eroja. Eroista yksi selkeimpiä on se, että Saksa on melko tasainen ja Itävalta paljolti vuoristoinen. Itävalta on paikoittain myös jotenkin nuhjuisen näköistä verrattuna Saksaan tai Sveitsiin. Mistäköhän sekin johtuu ei ole vielä kirjoittajalle selvinnyt.

Maahan saapuminen

Jos Itävaltaan aikoo autolautalla Saksan Travemünden kautta, lähimmät Alpit ovat Itävallan länsirajalla. Sinne on Travemündestä noin 900 kilometriä. Innsbruckiin ja Salzburgiin on Travemündestä noin 1000 km. Tukholmasta matkaa kertyy noin 1800 km. Tallinnasta matkaa on yli tai alle 2000 kilometriä riippuen siitä, mihin kohtaan Itävallasta aikoo saapua.

Jos Saksan läpi paahtaminen ei innosta, ja ketäpä ruuhkainen moottoritie aina jaksaisi kiehtoa, pääsee matkaan myös lentokoneella. Suora lento Müncheniin ja auton vuokraaminen ovat nopea vaihtoehto Alpeille pääsyyn. Münchenistä on vain lyhyt matka Itävallan rajalle, pyrkipä sitten länsi- tai keski-Itävaltaan.

Tiet ja liikenne

Itävallassa on pakollinen moottori- ja pikatiemaksu. Maksu koskee moottoriteiden lisäksi eräitä harvoja pikateitä (Schnellstraße). Maksun merkiksi tuulilasiin kiinnitetään tarra. Tarran hankkiminen on järkevää, jos maassa ajaa pidempiä matkoja. Vaihtoehtoiset reitit voivat olla hyvin hitaita.

Viikonloppuisin ja öisin on rekoilla ja kuorma-autoilla, tietyin poikkeuksin, yleinen ajokielto koko Itävallassa. Silloin on tie vapaa henkilöautojen paahtaa.

Raha ja ostokset

Itävallassa käytetään euroja. Hintataso on siedettävä, toisinaan jopa edullinen. Sveitsiin verrattuna hinnat ovat jopa halpoja.

Kaupat eivät välttämättä ole auki niin pitkään kuin Suomessa on tottunut. Keskipäivän jälkeen saattaa olla parin tunnin lounastauko. Kannattaa huomata, että kylän ainoa ruokakauppa saattaa sulkea jo esim. klo 18, minkä jälkeen ollaan sitten ravintoloiden varassa.

Syöminen

Ruoka ei ole Itävallassa mitenkään erikoisen kallista. Alpeilla kun ollaan, saattaa ravintolan listalta löytyä vaikka gemssiä. Ruokakauppoja on hyvin saatavilla, vaikkakin aukioloajat voivat olla pikkupaikoilla rajalliset.

Pihapiiri Alpeilla

Alppimajoitusta

Yöpyminen

Majoituspaikaksi automatkailijalle sopivat hyvin esimerkiksi loma-asunnot, joista käytetään nimitystä Ferienwohnung, lyhennettynä FeWo. Itse asunto voi olla mitä vain mökistä moderniin huoneistoon tai vierasmajaan. Kylistä voi toisinaan löytää vanhanaikaisia tunnelmallisia vuoristomajoja, jotka ehkä kulkevat FeWo-nimellä.

Kaikkia FeWo-majoja ei vuokrata aivan lyhyeksi aikaa. Kuitenkaan ei ole mahdotonta löytää FeWoa esimerkiksi 2–3 yöksi ainakaan sesongin ulkopuolella. Päivähintaan lisätään usein siivousmaksu (Endreinigung) ja pieni vero (Kurtaxe). Siivousmaksun suuruus kannattaa varmistaa ennen varaamista. Varauksesta saatetaan vaatia etumaksu.

Inntal-laakso kuutamossa tähtitaivaan alla

Alppien yö Inntalissa

Kieli

Itävallassa puhutaan saksaa. Kirjoitettu saksa on Itävallassa samanlaista kuin Saksassakin, ainakin suomalaisen silmään. Puhuttuna itävaltalaissaksa kuulostaa hiukan erilaiselta kuin saksansaksa. Ero ei kuitenkaan ole niin suuri kuin sveitsinsaksassa.

Saksan ß-kirjain on kaksois-s. Se voidaan kirjoittaa myös "ss". Kirjain on hyvä tuntea, sillä se esiintyy monissa paikannimissä.

Englannilla tulee tarvittaessa hyvin toimeen.

Itävallan alueita

Itävallan jylhimmät osat sijaitsevat maan länsiosassa, erityisesti kapeassa "hännässä". Tirolin osavaltio kattaa suuren osan tästä alueesta. Länsiosan suurimmat kaupungit Salzburg ja Innsbruck ovat melko pieniä. Molemmista pääsee nopeasti Alpeille. Sivuutan kaupungit ja esittelen sen sijaan muutamia valittuja kohteita Itävallan Alpeilta. Nämä eivät ole "Itävallan parhaat lomakohteet", kuten joku saattaisi hehkuttaa, sillä alppialue on laaja ja vaihtoehdot ovat monet.

Kohteet on esitelty idästä länteen päin.

Großglockner Hochalpenstrasse

Großglockner Hochalpenstrasse eli "korkea alppitie" on suuren luokan matkailunähtävyys. Se sijaitsee suurin piirtein Itävallan keskiosassa kohdassa, jossa maa kapenee hännäksi. Itävallan korkein huippu Großglockner ei jää aivan tien tuntumaan, mutta on sään salliessa nähtävillä.

Tiestä on tehty matkailunähtävyys ja se on tutustumisen arvoinen. Tienä se ei ole äärimmäisyyksiin menevä. Se on jyrkkä muttei käsittämättömän jyrkkä; se on mutkainen muttei mahdoton kiemura; se käy korkealla, mutta korkeampiakin teitä on. Tie ei ole uskomaton rotkonreunaseikkailu eivätkä vuoret ympärilläkään ole poikkeuksellisen komeat. Kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuus on positiivinen.

Tie on maksullinen ja avoinna vain päiväsaikaan. Tien varrella on lukuisia ravintoloita, kahviloita, krääsäkauppoja ja pikku näyttelyitä. Näyttelyt kuuluvat lipun hintaan. Osa näyttelyistä on melko mitättömiä, osa parempia. Tien varrella pääsee sekä näköalavuoren huipulle että jäätikön viereen. Eväspaikkoja on runsaasti ja joitain lyhyitä luontopolkuja. Tien korkein kohta on 2571 m korkuisen Edelweißspitzen huipulla. Siellä on parkkipaikka ja matala näköalatorni. Näköalaa riittää ilman torniakin.

Luminen vuorinäköala Edelweißspitzen huipulta, autoja ja moottoripyörä

Großglockner Hochalpenstrasse käy 2571 m korkeudessa Edelweißspitzellä

Tämä tie ei ole läpikaahaukseen tarkoitettu. Varaa aikaa koko päivä. 8 tuntia ei ole liioittelua, jos aikoo tutustua tien varren nähtävyyksiin, ruokailla ja käydä vaikka pikku retkilläkin. Tielle on päästävä mahdollisimman aikaisin, mieluiten jo aamulla, sillä palvelut saattavat mennä kiinni tunteja ennen virallista sulkemisaikaa. Yksi päivä ei edes riitä joka paikan koluamiseen.

Parhaimman ilon tiestä saa irti selkeällä säällä. Ylhäällä on sitten kylmää. Jos alhaalla on hellettä, ylhäällä on ehkä leppeät +7 °C. Syksyvaatteet mukaan kesälläkin. Tämä on aluetta, jossa voi kesälläkin sataa lunta.

Tie on leveä ja serpentiinitieksi turvallinen. Se on ajettavissa bussilla ja kuorma-autoilla. Olettaisin, että myös asuntovaunulla. Varma en ole. Tie on erityisesti moottoripyöräilijöiden suosiossa.

Jos haluaa nähdä jäätikön läheltä, täällä se on helppoa. Hochalpenstrasselta lähtee sivutie Pasterze-jäätikön luo paikkaan nimeltä Franz-Josefs-Höhe. Jäätikön yläpuolelle pääsee autolla. Pasterze kuuluu niihin jäätiköihin, jotka ovat kutistuneet kuin pyy maailmanlopun edellä. Ympäristö on varsin kylmä ja karu, mutta silti jää sulaa. Pilvisenä päivänä täällä näkee lähinnä harmaan eri sävyjä. Jääkin on harmaata.

Franz-Josefs-Höhe, etualalla maiden lippuja, taustalla Pasterze-jäätikkö

Franz-Josefs-Höhe, Großglockner Hochalpenstrasse. Taustalla Pasterze-jäätikkö.

Kaunertal ja Pitztal

Kaunertal ja Pitztal ovat kauniita tirolilaisia alppilaaksoja, jotka sijaitsevat ritirinnan Itävallan kapeassa hännässä lähellä sitä kohtaa, missä Sveitsi loppuu ja Italia alkaa. Molemmat laaksot ovat suhteellisen harvaan asuttuja. Kaunertal on syrjäisempi ja vieläkin harvempaan asuttu. Molemmat laaksot sopivat sekä päiväretkikohteeksi että pidempään lomailuun.

Kaunertal

Kaunertal on harvaan asuttu pohjois-eteläsuuntainen pussinperälaakso. Laakson rinteet ovat jyrkkiä. Laaksossa sijaitsee vain jokunen kylä. Muuten seutu on asumatonta.

Kaunertalin peränurkkaan kulkee maksullinen "jäätikkötie", Kaunertaler Gletscherstraße. Itävallassa on keksitty, että maantie voi olla maksullinen nähtävyys, ja tämä on sellainen. Jäätikkötie ei sentään kulje jäätiköllä, mutta se nousee varsin korkealle, peräti 2 750 metrin korkeuteen. Tien varrella voi pysähtyä katselemaan pieniä nähtävyyksiä kuten vesiputouksia, tekojärvi ja pato, mutta niissä ei ole mitään erityismaininnan arvoista. Vaellusintoisille on polkuja. Myös viereinen jäätikkö näkyy.

Ylhäällä tien päässä on laskettelurinne ja ravintola. Kesällä laskettelemaan ei pääse. Ravintolan vierestä voi kuitenkin jatkaa köysiradalla korkeuksiin. Rata vie Karlesjochille 3 108 metrin korkeuteen aivan Itävallan ja Italian rajalle. Ylhäällä on näköalatasanne mutta ei mitään muuta. Paikalla voi leikkiä rajanylitystä ja ihailla näkymää Sveitsin, Italian ja Itävallan Alpeille yhtä aikaa. Karlesjochin näköala on ihan hyvä, mutta ei kannata odottaa paikalta sen suurempaa sisältöä, hissiliput kun eivät ole ihan ilmaisia. Karlesjochilla ei ole ravintolaa eikä huipulta lähde vaelluspolkuja. Ainoa mahdollisuus on palata takaisin köysiradalla.

Kaunertal: tekojärvi ja autoja

Tekojärvi Kaunertalin jäätikkötien varrella

Pitztal

Laakso nimeltä Pitztal sijaitsee Kaunertalin itäpuolella. Laakso on jonkin verran suurempi kuin Kaunertal. Pitztalissa on useita kyliä. Köysiratoja löytyy myös.

Itävallan toiseksi korkein vuori Wildspitze sijaitsee Pitztalin päässä. Sen lähettyville pääsee Itävallan korkeimmalle vievällä köysiradalla, joka on 3 440 metriin yltävä Wildspitzbahn. Lähtöpaikka on laakson perältä Mittelbergin luota.

Retkipolkua etsivän kesämatkalaisen ei ole aivan välttämätöntä maksaa köysiradasta, sillä Pitztalissa polulle pääsee myös ilman hissiä. Yksi mahdollisuus on parkkeerata Mittelbergin hiihtohissin pihaan ja suunnata siitä länteen Taschachtalin laakson pohjaa pitkin. Reittiä ei ole kunnolla viitoitettu, mutta se on aivan hyvä. Täältä on myös mahdollisuus nousta, köysiradalla tai omin voimin, Rifflsee-nimiselle järvelle.

Taschachtal: lehmiä, puro ja pieni pato alppilaaksossa

Taschachtal Pitztalin päässä

Rißtal

Rißtal (Risstal) on Itävallalle kuuluva alppilaakso, joka Innsbruckin pohjoispuolella Saksan rajalla. Erikoista on, että laaksoon on tieyhteys vain Saksan puolelta.

Laakso sijaitsee Karwendelin vuoristoalueella, joka on luonnonsuojelualuetta. Alue on hyvin harvaan asuttua. Lähellä ei ole oikein mitään. Laaksossa on yksi pieni ympäri vuoden asuttu kylä, Hinterriß. Kylässä on hotelli-ravintola ja suojelualueen opastuskeskus. Laakson toinen kylä, Eng, on asuttu vain kesäisin.

Rißtaliin ei ole helppo joutua vahingossa, sillä tähän pussinperään pääsee vain pikkuteitä pitkin. Vaikka sijainti onkin hiukan syrjäinen, kesäviikonloppuna paikka täyttyy turisteista. Risstal vaikuttaa sijaitsevan juuri sopivan ajomatkan päässä, jotta Münchenistä voi tulla sinne sunnuntaita viettämään. Garmisch-Partenkirchenin suunnasta saavuttaessa on vieläpä maksettava tietulli, mutta Münchenin suunnassa tietullia ei ole.

Hinterriß: näkymä pikkukylästä

Hinterriß, kylä Rißtalissa

Jungholz

Jungholzin kunta sijaitsee Oberstdorfin lähellä Saksan ja Itävallan rajalla. Sijainti on hyvin erikoinen: Jungholz on muusta Itävallasta erillinen alue, joka ikään kuin "roikkuu" kiinni emomaastaan yhdestä vuorenhuipulla sijaitsevasta pisteestä. Jungholziin pääsee käytännössä vain Saksan kautta.

Matkailullisesti Jungholz ei ole kummoinen nähtävyys muuten kuin erikoisen sijaintinsa vuoksi. Jungholzissa on yksi vuori ja muutama pieni kylä. Keskustassa on laskettelurinne. Ohikulkumatkalla täällä on helppo pistäytyä.

Jungholz: kylänäkymä, kirkontorni, taloja

Jungholz

Kleinwalsertal

Kleinwalsertal on laakso Itävallan ja Saksan rajalla Oberstdorfin lähellä. Alue on siitä erikoinen, ettei sinne pääse kuin Saksan puolelta. Tieyhteyttä muuhun Itävaltaan ei ole.

Laakso on melko suuri. Se käsittää sijaitsee Mittelbergin kunnan, jossa sijaitsevat myös Hirschegg ja Riezlern -nimiset taajamat.

Kleinwalsertal on keskittynyt turistien palvelemiseen. Kesä- sekä talviturismi on kehittynyttä. Majoitusliikkeitä on runsaasti. Laaksosta lähtee useampia köysiratoja ympäröiville vuorille. Maisemat ovat ihan mukavat mutta eivät Alppien mittakaavassa erityisen dramaattiset.

Kleinwalsertal: näkymä rinteeltä alas laaksoon

Kleinwalsertal

Lisätietoa

Pääsivu: Matkaopas Alpeille



©Tuomas Salste