Norja: Matkakertomus ja ‑opasNorja: Matkakertomus ja ‑opas |
Norja – miksi matkustaa kauemmas? Jos silmää riittää vuorimaisemille, lähde Norjaan. Suurin osa Norjasta on harvaan asuttua ja rauhallista. Aikaa kannattaa varata, koska matkanteko on hidasta ja matkan varrella paljon näkemistä. Halpakohde Norja ei ole, mutta omatoimiloma Norjassa tulee jopa edullisemmaksi kuin etelänloma. Vastinetta ainakin riittää koko rahalle.
Tämä matkaopas perustuu lomamatkoihin Norjassa kesinä 1997–2019. Se on kirjoitettu erityisesti autolomailijan näkökulmasta. Alussa on yleistieto-osio, jonka jälkeen seuraa matkareittien kuvaus.
Sisällys:
Näkymä Kjeåsenilta. Reitti 1 |
Norjaan kannattaa mennä autolla tai vaihtoehtoisesti moottoripyörällä. Etelä-Suomesta sinne pääsee laivalla Ruotsin kautta. Matka ei tule turhan pitkäksi: Norjaan on sekä Tukholmasta että Uumajasta vain reilut 400 km – sama kuin Helsingistä Vaasaan tai Joensuuhun. Vuonot ovat Helsingistä lyhyemmän ajon päässä kuin Lapin tunturit. Norjaan voi toki mennä lentokoneella tai junalla, mutta kesälomailijan Norja suosii ennemminkin hidasta kuljeskelua ja pysähtelyä kuin kiirehtimistä yhteen pääkohteeseen, jossa sitten viivyttäisiin pitkään ja hartaasti.
Turismi on Norjassa erittäin kehittynyttä ja matkailijoiden tarpeet muistetaan monessa paikassa. Matkamuistomyymälöitä löytyy joka mutkan takaa peikko- ja hirviaiheisine tuotteineen. Teiden varsilla on hyvin levähdyspaikkoja, ja majoituksen suhteen on paljon valinnanvaraa. Sesonkiaikaan varsinkin pohjoisessa on kuitenkin liikaakin turisteja. Heitä on paikoin enemmän kuin paikallisia, jolloin norjalaisuus melkeinpä hukkuu turistimassoihin.
Osaavat norjalaiset turistia myös rahastaa. Tiet maksavat, parkitseminen maksaa, lautat maksavat, leirintäalueiden suihkut maksavat, jopa moniin kirkkoihin on sisäänpääsymaksu! Monelle varsin mitättömällekin asialle on laitettu rahastaja. Ja luonnollisesti yleinen hintataso on korkeahko, vaikkei kuitenkaan mitenkään erityisen mahdoton, kunhan pitää silmänsä auki.
Olemme siis lähdössä Norjaan maanteitä myöten. Erityisiä maisemateitä ei Norjassa välttämättä tarvitse hakea. Näkymiä löytää kyllä hakemattakin. Norjan tiet kulkevat pääosin laaksoissa, vuorten kupeita sekä vuonojen rantoja. Vuorten huipuille ei yleensä vie teitä – ja jos vie, tiellä saattaa olla pääsymaksu. Välillä tiet kuitenkin nousevat ylös tunturipaljakalle, jossa on puutonta ja väliin myös lunta tien sivussa metritolkullakin.
Pysähtymispaikkoja turisteille on melko runsaasti, runsaammin kuin Suomessa. Monilta paikoilta on hienot maisemat, joten retkikeitin ja eväät mukaan.
Norjaan kannattaa valita se kapeampi auto eikä mitään suurta ja leveää ökymallia. Muuten saa koko matkan pelätä sivupeilien puolesta. Tiet ovat kapeita eikä vastaantulija väistä, koska tien reunasta alkaa tavallisesti joko vuori tai rotko. Norjalaiset itse ajavat sellaista vauhtia, että tasamaan tallaajaa hirvittää. Asuntovaunun mukaan ottamista kannattaa harkita tarkoin, koska tiellä tulee helposti ahdasta eikä joka paikkaan vaunulla pääse. Polkupyöräily Norjassa on sankarillista: tiet ovat mäkisiä, mäet jyrkkiä eikä piennarta ehkä ole lainkaan.
Parempi ojassa kuin rotkossa |
Jos joku väittää, että Suomessa on huonot maantiet, hän ei ole koskaan ajanut Norjassa. Suomen pienet kylätietkin ovat luxus-mallia verrattuna moniin Norjan teihin.
Matkanteko Norjassa on hidasta. Etukäteen ei voi tajuta, mitä hidas tarkoittaa. Koska tiet ovat kapeita ja mutkaisia, ovat nopeusrajoitukset Suomen (ja Ruotsin) rajoituksia alhaisempia. Eipä siinä vielä mitään. Rajoituksia ei useinkaan voi noudattaa. Tiellä ei kerta kaikkiaan voi ajaa merkin mukaista nopeutta joutumatta ojaan ja allikkoon. Moottoriurheilu on asia erikseen, nyt käsitellään siis matkailua.
Yleisrajoitus Norjassa on 80 km/h. Valtateillä rajoitus vaihtelee tavallisesti 60–90 välillä. Lähinnä moottoritiellä voi tavata 100 km/h kyltin, jos nyt moottoritien ylipäätään sattuu löytämään, ne kun ovat varsin vähäiset. Tavatonta ei ole, että valtatiellä on 50 km/h alueita ja liikenneympyröitä. Saattaapa valtatie kesken kaiken muuttua yksikaistaiseksi ilman mitään ennakkovaroitusta. Siis vastaantulijoita odotetaan. E-etuliite tienumerossa ei takaa, että tiellä olisi koko matkan kaksi kaistaa (siis eteen ja taakse) – puhumattakaan siitä, että se olisi suomalaisesta leveä tai nopea.
Mutkanvaroitusmerkki on luonnollisesti syytä ottaa todesta. Ei pelkästään sen vuoksi, että tulossa on mutka. Merkki voi kätevästi myös varoittaa sillasta ja/tai yksikaistaisesta tiestä. Mutkia matkassa kaikki tyynni. Mitäpäs sitä nyt turhaan varoittelemaan, että pakollinen pysähdys voi olla edessä.
Matkaan kannattaa siis varata reilusti aikaa! Jos ja kun matkalle osuu vuonon vartta tai tunturinylitysteitä, reilun ajan lisäksi varataan pysähtymis- ja körötysaikaa. Tuollainen reilu 100 km vie Norjan kapeilla ja mutkaisilla teillä helposti useita tunteja kaikkine pysähdyksineen, valokuvauksineen ja ihmettelyineen. Kun aamulla täytyy leiri kasata ja illalla taas pystyttää, on se suurin piirtein ihanteellinen päivämatka telttailijalle.
Tietulleja Norjassa riittää. Osa koskee tunneleita. Onpa sellainenkin tulli löytynyt, joka koski muutaman kilometrin moottoritienpätkää. Loppu tiestä oli työn alla. Maksu luonnollisesti perittiin, vaikkei tie niin valmis ollutkaan. Uusia tunneleita ja teitäkin rakennetaan Norjaan edelleen. 10 vuotta vanha kartta voi johtaa harhaan, sillä tie saattaa puuttua kokonaan tai mennä eri paikasta.
Lauttamatkat eivät ole ilmaisia ja lauttareittejä Norjassa riittää. Kannattaa varautua myöhästeleviin lauttoihin ja jonotukseen. Lautoilta näkee vuonot ja rannat eri perspektiivistä, joten niitä kannattaa käyttää.
Bensa-asemia on välillä harvassa, joten tankki kannattaa pitää täynnä. Bensankulutus on henkilöautolla luokkaa 10 % korkeampi kuin Suomessa.
Puro Vøringsfossenin luona. Reitti 1 |
Norjan rahayksikkö on kruunu (krone). Kruunun sadasosa on äyri (øre). Äyrejä näkee vielä hintalapuissa, vaikka äyrikolikoiden käyttö onkin lopetettu. Norja ei ole euromaa eivätkä eurot siten siellä kelpaa.
Visa-kortti käy Norjassa hyvin, nähtävästi myös MasterCard. Amexin käyttö sen sijaan tulee kalliiksi, koska kruunumaksut muunnetaan dollarin kautta euroiksi ja päälle lisätään vielä ylimääräisen valuutanvaihtopalkkio (tilanne 2017).
Norjan hintataso herättää yleistä hämmästystä. Myytti Norjasta maana, jossa joutuu heti rajalla konkurssiin, on kuitenkin pötyä. Kalleus on suhteellista. Norja on lähellä ja sinne pääsee kätevästi omalla autolla. Kun olen verranut kokonaiskuluja etelänlomaan, 2 viikkoa Norjassa tulee halvemmaksi kuin viikko tai kaksi Kanarialla. Norjan-loman koko summalla saa Kanarialle ehkä lennot ja hotellin. Toki hinta riippuu mm. halutusta tasosta ja matkustajien lukumäärästä, muttei Norjassa käyntiä voi ainakaan pitää ökykalliina.
Kuluja ihmetellessä kannattaa tutkia kokonaishintaa eikä yksittäisiä hintalappuja. Etukäteen suunnittelemalla ja muutenkin harkitsemalla ei matka tule kohtuuttoman kalliiksi. Ei ole pakko yöpyä kalliissa ja tylsässä hotellissa, vaan voi valita persoonallisen mökin syrjäseudulta tai leirintäalueen. Itse kokkaamalla voi välttää riistohinnoiteltua ravintolaruokaa.
Hintaero vaihtelee pienestä suureen tuotteittain. Ruokakaupan hinnat eivät poikkea Suomesta mitenkään pöyristyttävästi. Onnekas voi ajoittaa matkansa siihen vuoteen, jolloin kruunun kurssi on halpa. Vuosina 1999–2019 kruunun kurssi on liikkunut noin välillä 7,30–10,25 €. Korkeampi luku tarkoittaa suomalaiselle halvempaa vuotta.
Norjassa ei kannata olla nälkäinen. Jos nälkä kuitenkin pääsee yllättämään, ainakaan ravintolaan ei kannata mennä. Jos Norjassa jossain on kallista, niin ravintolassa. Pelkkä pizza saattaa maksaa kolminkertaisesti Suomeen verrattuna.
Ruokakaupan hinnat eivät Norjassa ole järjettömällä tasolla. Ruokaa voi myös viedä mukanaan Suomesta tai Ruotsista. Kulinaarista elämystä ei säilykkeistä saa, mutta harva Norjaan lähtee halpa gourmet mielessään. Syömällä eväitä ja valmistamalla ruokansa itse on mahdollista säästää pitkä penni.
Pikkukylissä ei ravintolapalveluita aina ole, joten evästä kannattaa joka tapauksessa pitää mukana, ellei halua ajaa tuntitolkulla nälkä vatsassa kurnien. Silloinkin, kun ravintolan löytää, saattaa se kätevästi olla auki vain keskiviikkoisin tai sitten paikka aukeaa vasta kello 14–15 aikoihin.
Norjalaisista ruoista voi kokeilla ainakin näitä:
Norjalaisilla on valaanpyynnissä pitkät perinteet, vaikkakin perinne on ollut vähentymään päin. Ruokakaupasta löytyvä laji on lahtivalas, joka ei tätä kirjoittaessa (2017) ole sukupuuttovaarassa. Ulkomaalaiset ovat kritisoineet Norjan valaanpyyntiä, mutta Norjassa pätevät norjalaiset säännöt. Jos oma luonnonsuojelunäkemys ei nouse kynnyskysymykseksi, Norjassa valaan maistamiseen on siis mahdollisuus.
Suosittelen yöpymiseen mökkityyppistä majoitusta ja retkihenkisille leirintäaluetta. Molempia on hyvin saatavilla.
Mökeissä ja vastaavissa majoissa on varaa valita, mutta valinta kannattaa tehdä ennakkoon jo Suomesta käsin. Hinnat vaihtelevat huomattavasti. Halpa ei suinkaan välttämättä tarkoita huonoa. Perusmökkien lisäksi tarjolla on mm. historiallisiin hirsirakennuksiin kunnostettuja asumuksia.
Varaamalla majoituksen etukäteen voi säästää pitkän pennin. Verkosta löytää tietoja pienistä, syrjäisemmistä ja edullisemmista majoista. Majapaikka kannattaa rahallisesti etsiä suosituimpien turistialueiden ulkopuolelta. Hinnoissa voi olla neuvotteluvaraa. Norjalaiset tietävät itsekin, että hintataso on ulkomaalaisille kova.
Leirintäalueet ovat pääosin kelvollisia ja niitä on paljon. Telttapaikan hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa. Norjassa on huomattava, etta lämmin suihku maksaa. Kun aika loppuu, saattaa saada kylmän suihkun niskaansa. Joskus saattaa löytyä sauna. Hyväkuntoiset leirintämökit ovat Suomen hintatasoa. Kerran asuimme myös leirintäalueen tarjoamassa asuntovaunussa mökin hinnalla.
Telttapaikat ovat joskus sen verran kehnoja (esim. aukeita ja tuulisia tai aivan valtatien vieressä), että kannattaa varautua katsomaan useampaa kuin yhtä aluetta tai harkita turvautumista mökkiin. Jotkut alueet ovat melko pieniä ja tarjoavat vain peruspalvelut. Asuntovaunuja ja -autoja on enemmän kuin telttailijoita. Tilaa on yleensä löytynyt helposti.
Norjan kirjakieliä on peräti kaksi: bokmål (kirjanorja) ja nynorsk (uusnorja). Bokmål on näistä huomattavasti yleisempi. Nynorskia käytetään erityisesti Norjan länsiosassa eli vuono-Norjassa, jossa tämänkin oppaan reitit kiertelevät. Bokmål puolestaan hallitsee maan itäosaa Oslosta Trondheimiin ja siitä alueita aivan pohjoiseen saakka. Jos et ole varma, kumpaa norjaa teksti on, käytä seuraavaa sääntöä: bokmål muistuttaa ruotsia ja tanskaa, kun taas nynorsk näyttää vieraammalta. Norjalaiset eivät edelleenkään ole päässeet sopuun, kumpi kielistä on sitä oikeaa norjaa. Niinpä Norjan kouluissa päntätään molempia kieliä, joista on oma kieli ja toinen pakkonorjaa.
Hyvällä kouluruotsilla norjaa, erityisesti bokmålia ymmärtää helposti kirjoitettuna. Joskus norjaa ymmärtää myös puhuttuna, mutta se riippuu täysin puhujasta. Norjalaiset itse ymmärtävät hyvin ruotsia. Ruotsi on norjalaisten korvissa oikeastaan norjan murre. Norjassa on nimittäin tapana, että joka norjalainen solkottaa omaa murrettaan, ja siksi norjalaisten kielikorva on harjaantunut kuuntelemaan monenlaisia puhetapoja.
Norjassa on kahdenlaisen norjan lisäksi useita virallisia vähemmistökieliä kuten saame ja kveeni, joiden puhuma-alueilla tämä oppaan reitit kulkevat.
Englannilla pärjää joka paikassa. Joskus norjalaiset eivät suostu norjaa puhumaankaan huomatessaan, ettei tämä turisti olekaan norjalainen.
Hyttysistä ei Norjassa yleensä ole kiusaa edes keskikesällä. Norjassa on jyrkkää ja tuulista, mikä ilmeisesti karkottaa rajoittaa hyttysen elinmahdollisuuksia. Suomen ja Ruotsin puolella rajaa niitä on selvästi enemmän. Arvatenkin jossain päin Norjaakin hyttysiä riittää, mutta tämän oppaan kattamista paikoista niistä on ollut riesaa vain tunturi-Lapin sisämaassa.
Kuvailen kuusi reittiä, jotka olemme tehneet. Jokaista voi suositella. Oslosta on erillinen kappale.
Reitti 1. Vuono-Norjan vuoristokierros
Reitti 2. Aurlandinvuonolle ja Lillehammeriin
Reitti 5. Nordkapp–Tromssa–Senja
Reitti 6. Kveenien jäljillä Varanginvuonolla
Reitit on merkitty tarkempiin karttoihin paksummalla viivalla. Mielestäni mukavimmat osuudet on korostettu vihreällä.
| Nähtävyysavain | |
|---|---|
| ○ | Mitäänsanomaton nähtävyys. |
| ★ | Tavanomainen: Poikkea ohi mennessä. |
| ★★ | Hieno: Tule kauempaakin. |
| ★★★ | Mahtava: Suunnittele matka tämän mukaan. |
Etelä-Norjan-matkamme heinäkuussa 1999 rajoittui sisämaan maisemiin. Avomerta emme matkalla nähneet – tarkoituksella.
Rengasreittimme kulki pääpiirteittäin seuraavasti: Tukholma–Oslo–Bergen–Voss–Lom–Åndalsnes–Røros–Upsala–Tukholma. Reitillä sijaitsee runsaasti sekä kumpuilevaa Itä-Norjaa, jylhää vuono-Norjaa että karua vuorimaisemaa ja tunturiylänköä.
Mittaa matkalle tuli 3300 km. Emme olleet kertaakaan samalla paikkakunnalla kahta yötä peräkkäin. Se tarkoittaa sitä, että ajoimme joka päivä eteenpäin, tavallisesti noin 100–150 km. Lisäksi muutamana sadepäivänä ajoimme matkaa eteenpäin reilut 300 km. Koko reittiin meni reilu 2 viikkoa, josta Norjassa vietimme 1,5 viikkoa. Se oli melko sopiva aika tämän reitin kiertämiseen. Matkan jälkeen totesimme, että reittiä olisi voinut hieman lyhentää ja olla useampia päiviä samassa paikassa.
Itä-Norja Ruotsin rajalta Osloon saakka E18-tietä on melkoisen mitäänsanomatonta ja sen voi ohittaa nopeasti. Aivan rajalla Ørjessä satuimme paikallisille sulkufestivaaleille. Siellä höyrylaivat kulkivat kanavasta ja ihmiset katselivat. (aika: heinäkuun alussa)
Oslo sattuu tämän reitin varrelle. Siitä on oma lukunsa sivun lopussa.
Puro Kjeåsenin luona |
Oslosta jatkoimme Bergeniin lyhyintä reittiä Golin ja Hardangervuonon kautta. Alkumatka Goliin asti kulkee laakson pohjalla. Tiellä oli suhteellisen paljon liikennettä, myös rekkoja. Kannattaa mahdollisesti kokeilla jotain muuta reittiä.
Modumissa Åmotin lähellä on Blaafarveværket-niminen kobolttikaivos- ja museoalue. Pääpaikalla Haugfossin kosken lähellä on "sininen kauppa" (○), jossa myydään, tai ainakin vielä 1999 myytiin, sinisiä kobolttilasista tehtyjä esineitä kiskurihintoihin. Kaivos (★) sijaitsee jokusen kilometrin kauempana. Sinne pääsee kierrokselle, mutta se on melko lyhyt. Kaivoksen yhteydessä on myös kokoelma ilmaisia ja maksullisia museoita (★).
Nesbyenissä kävimme tutustumassa paikalliseen kotiseutumuseoon (★), joka koostui lukuisista puurakennuksista. Saunakin niillä oli.
Golista reitti jatkui länteen Geilon ohi. Geilo ei ole sen tyyppinen kaupunki, että sinne kannattaisi kesäturistin jäädä. Geilosta alkaa Hardangervidda (★★), laaja tunturiylänkö, joka jatkuu aina Måbødaleniin asti, lähelle Hardangervuonoa. Hardangervidda on kylmän oloinen paikka, missä ei juuri kasva kummoista. Sopivaa seutua tunturivaelluksille. Saappaat mukaan, lumi on märkää sulaessaan.
Hardangerviddan länsipäässä näkyy tielle asti valtava Sysendammen-pato (★), jonka päälle voi mennä kävelemään. Tie ohittaa myös komeana kohisevan Vøringsfossenin putouksen (★). Parhaat näköalat putoukselle saa vastapäiseltä hotellilta, jossa osataan rahastaa parkitsemisesta. Maisemat hotellilta ovat huimaavat.
Vøringsfossenilta tie alkaa laskeutua jyrkästi mutkitellen alas rotkoon Øvre Eidfjordin kylään. Maisemat ovat kallioiset ja komeat. Kylässä voi leiriytyä ja käydä melko mitäänsanomattomassa ja hinnakkaassa tunturikeskuksessa (○).
Hardangervuonon pohjukassa Simadalenin pohjoisrinteellä on norjalaisittain kuuluisa Kjeåsenin tila (★★). Suomen TV:ssäkin tila on joskus näkynyt. Kjeåsen sijaitsee rotkon reunalla mahtavassa maisemassa (kts. kuva). Tila on ollut aiemmin eristyksissä ja sinne on pitänyt kiivetä jyrkkää polkua alhaalta laaksosta. Nykyisin ylös pääsee myös autolla kapeaa tunnelia myöten. Ylöspäin ajettiin v. 1999 tasatunnein ja alaspäin puolelta. Perillä ei ole juuri muuta kuin maisemien ihailua. Tilalla myydään pieniä matkamuistoja.
Bergen (★★) on norjalaisittain suuri kaupunki ja ainakin kesäisin täynnä turisteja. Keskustassa kannattaa käydä satamassa torilla, jossa on kaupan lähes kaikkea, mitä merestä voi kuvitella saatavan: kuutinnahkoja, valaanlihaa, erilaisia rapuja ja kaloja joka makuun ja kalliiseen hintaan. Satamassa on myös mielenkiintoinen Bryggen-niminen kortteli, joka koostuu hyvin vanhoista saksalaisten kauppiaiden puutaloista. Paikalla on jos jonkinlaista turistiputiikkia, joten rahoistaan pääsee helposti.
Bergenin leirintäalueet vaikuttivat pieniltä ja hieman ikäviltä. Kannattaa etsiä majapaikka vaikkapa netistä etukäteen. Hotellihinnat saattavat huimata päätä.
Bergen on tämän matkareitin länsipiste. Nyt reitti kääntyy takaisin itäsuuntaan. Suomen sijaan tie vie kuitenkin pohjoisemmaksi mahtavalle seudulle. Ahmimme pian vuono-Norjan hienoimpia näkymiä niin perusteellisesti, että niitä tulee lopulta korvistakin, ja ohitamme Norjan korkeimmat vuoret.
Bergenistä Vossiin menevä E16-tie on norjalaisittain tylsähkö. Tunneleita tosin riittää, samoin maisemia, mutta pysähtymispaikkoja on harvassa. Vossista alkavat paremmat maisemat. Seutu on varsin harvaan asuttua ja vuoria riittää.
Aivan Vossin eteläpuolella on pimeä kalliorotko Bordalsgjelet (★), jonka pohjalla virtaa joki. Rotkoa voi kävellä ihmettelemään.
Tvinnefoss (★) Vossin pohjoispuolella on sekä nähtävyys että metka leirintäalue. Telttailualue sijaitsee melkein vesiputouksen alla ja kohina on melkoinen. Eipähän liikenteen melu häiritse, vaikka valtatie vierestä meneekin. Suositellaan telttapaikaksi erityisesti huonokuuloisille ja hyväunisille. Yön jälkeen voi todeta, että luonnonääni voi todella häiritä korvia. Hiljaisuus on sittenkin mukavampi. Päiväsaikaan paikalle tulee turisteja bussilasteittain. Yksi Norjan mielenkiintoisista leirintäalueista.
Jollei telttailu innosta, on Vossin seudulla muita majoitusvaihtoehtoja runsaasti. Yksi suositeltava kohde on Eenstunet-niminen maatila hiukan Vossin pohjoispuolella vuoren rinteellä. Majoitus tapahtuu maatilan kunnostetuissa vanhoissa rakennuksissa.
Näkymä Stalheimiltä Nærøydaleniin |
Voss Now Huomattavan paljon
kuvia Vossin seudulta
Visit Voss Vossin turisti-info
Vossista matka jatkuu ensin hiukan pohjoiseen ja sitten itään. Stalheimin hotellilla voi pysähtyä maisemia ihmettelemässä. Hotellin pihalle on päiväsaikaan vapaa pääsy ja näköala komea (kuva oikealla). Turistirihkamaakin on myynnissä moneen lähtöön. Hotellissa en ole yöpynyt, mutta sen sijainti on jokseenkin täydellinen.
Jyrkkä ja kapea serpentiinitie Stalheimskleivi (★) lähtee hotellin vierestä lähtee alas rotkoon. Tämä on Norjan mutkikaimpia teitä. Tie on sen verran kiperä, että ainakin alaspäin laskettaessa kuski saa halutessaan heikompihermoiset kiljumaan. Joskus suositellaankin, että Stalheimskleivi tulisi ajaa ylöspäin. Syynä on se, että monilukuiset turistibussit ajavat myös ylös eikä alastulijan näin tarvitse valmistautua peruuttamaan serpentiiniä ylämäkeen. Innokkaat suomalaisturistit ajavat mäen luonnollisesti sekä ylös että alas busseja väistellen ja matkustajia kiljuttaen.
Kävelystä pitäville suosittelen kävelyretkeä Stalheimin hotellilta Brekkedaleniin (★). Ei siellä jokusen talon ja vuohien lisäksi oikein mitään ole, mutta laakson tienoo on rauhallinen eivätkä autot häiritse. Kävellä voi laakson pohjan tiepahasta pitkin. Laakson pohjalla kulkeva joki on vuolas.
Brekkedalen |
Tienvarsinäkymä Brekkedalen–Stalheim |
Stalheimiltä tie laskeutuu syvään Nærøydalen-laaksoon ja maisemat vain paranevat. Laakso päättyy Gudvangenin pikkukylään. Täältä alkaa erinomaisen mielenkiintoinen Nærøyfjordenin–Aurlandsfjordenin alue (★★★), jolle on tässä oppaassa oma osionsa. Täällä kannattaa pysähtyä henkeään haukkomaan ja kuvia ottamaan.
Tämä reitti jatkuu Gudvangenistä tunneleiden läpi Flåmin pikkukylään. Tunnelit ovat pitkiä ja synkkiä. Mitä tunnelin jälkeen tulee palkitsee kyllä vaivannäön. Tie kulkee Aurlandinvuonon vartta Aurlandsvangenin kylään. Täällä voi vaikkapa yöpyä, mitä lämpimästi suosittelen. Jatkettaessa Aurlandsvangenista matkaa pohjoiseen kiemurtelee vuonon reunaa ylös aivan mahtava "lumitie" (Snøvegen eli Aurlandsvegen, ★★★). Se vie meidät korkealle tunturiin lumihankien keskelle. Palaamme korkeuksista taas alas seuraavalle vuonolle ja Lærdalsøyrin kylään. Tutustu näihin seutuihin lisää niiden omassa osiossa ja viivähdä täällä kernaasti muutama päivä.
Tämä ei ole suinkaan ainoa hieno reitti Gudvangenista Jostedaliin. Reitti 3 esittelee valtavan hienon lauttavaihtoehdon.
Jos taas matkailu alkaa jo väsyttää, voit lähteä takaisin Suomeen seuraamalla Reittiä 2 joko eteen- tai taaksepäin.
Lærdalista reitti jatkuu vuonon yli pohjoiseen kohti Jostedalia ja jäätikköä.
Matkan ehkä mielenkiintoisin osuus löytyi Jostedalista. Jostedal on rauhallinen, jylhä laakso Sognevuonon tai paremminkin Lustravuonon pohjukassa. Laaksoon laskeutuu on Nigardsbreen-niminen jäätikkö (★★★), joka on kuin luotu uteliaille turisteille.
Nigardsbreen-jäätikön sulamisjärvi |
Jäätikölle järjestetään opastettuja retkiä, jollaiselle kannattaa ehdottomasti mennä. Retkiä riittää lyhyistä ja helpoista pyrähdyksistä aina pitkiin ja vaativiin. Itse kävimme 2 tunnin retkellä ja se oli varsin sopiva – varsinkin kun siinä meni matkoineen yhteensä 4 tuntia. Jäätikölle ajetaan veneellä. Varusteet – hakun, köyden ja erikoiskengät – saa oppaan puolesta, mutta kannattaa varautua retkeilyvaatteilla, sillä jäätiköllä on viileää ja likaista. Kamera mukaan!
Jäätikön lähellä on jäätikkökeskus (★), jossa on mielenkiintoinen näyttely.
Sognefjell on Pohjois-Euroopan korkein sola. Paikka on kylmä ja karu. Täällä päin sijaitsee myös Jotunheimen ja suurin osa Norjan korkeimmista vuorista, korkeimpana Galdhøpiggen (2469 m). Vuorelle järjestetään retkiä, jollaisella emme käyneet.
Lom stavkyrkje |
Lom on Norjan kuivinta seutua. Lomin kylässä on komea sauvakirkko (★), stavkyrkje. Norjalaiseen tapaan kirkkoon on pääsymaksu.
Tie kääntyy nyt luoteeseen kohti Geirangeria. Geirangervuonon (★★) pohjukassa sijaitseva Geiranger on Norjan turistimaisimpia paikkoja. Paikka on jonkin sortin kansallismaisema ja komea onkin: jyrkkien vuorenseinien välissä syvä vuono. Valitettavasti paikka oli täynnä turisteja.
Geirangerista tie vie pohjoiseen kohti Åndalsnesiä. Matkalle sattuu Trollstigen (★), joka on jostain syystä yksi Norjan kuuluisimmista serpentiiniteistä. Tie on leveä ja turvallisen tuntuinen, ei kovinkaan eksoottinen. Tosin matkallamme olimme jo ehtineet turtua niin vuoriin kuin rotkoihinkin.
Vuono-Norjan osuus loppuu tähän. Reitti kääntyy Åndalsnesin luota itään päin. Jyrkänkomeat seudut loppuvat ja maisema tasaantuu enemmän tunturialueeksi. Matkamme jatkui sateessa Dombåsin kautta suoraan Rørosiin. Välillä ei ollut juuri näkemistä.
Røros (★★) on mielenkiintoinen vanha kaivoskaupunki: kuparia. Emme käyneet kaivoksessa, mutta kaupungin kujilla oli mielenkiintoista kävellä.
Reitti 1 päättyy Rørosin luona. Täältä pääsee nopeasti Ruotsin puolelle Härjedaleniin. Ohitimme seudun nopeasti. Norjan jälkeen Ruotsin pikku tunturit näyttivät kovin tasaisilta.
Tämä seutu on niin hieno (★★★), että se ansaitsee oman lukunsa. Jylhät vuonot Aurlandsfjorden ja Nærøyfjorden sijaitsevat Sognevuonon loppupäässä Länsi-Norjassa. Vuononrantakylät Aurland, Undredal ja Flåm sekä tietysti vuonot itse ovat erittäin suositeltava matkakohde suomalaiselle turistille. Myös vuoriin porautuneet laaksot samoin kuin vuoriston ylittävät serpentiinitiet ja rautatie ovat mielenkiintoisia käyntikohteita.
Suomalaisten iloksi juuri tämä seutu on Etelä-Suomesta saavuttaessa lähin vuono-Norjan alue. Alueelle pääsee useaa tietä. Sen voikin kätevästi osuttaa moneen Norjan-matkaan, kuten Reitti 1, Reitti 2 ja Reitti 3.
Aurlandinvuono |
Seutuun tutustuminen aloitetaan vuonoista, sillä vuonojen vuoksi tänne on tultu. Täällä on lähekkäin peräti kaksi vuonoa.
Vuonoista läntisempi on nimeltään Nærøyfjorden (★★★), suomeksi ehkä Nærøyvuono. Se on mahdottoman jylhä ja mahdottoman kapea. Vuonon rannalla on lähinnä vain yksittäisiä asumuksia. Tunnelma on kuin toisesta ajasta. Nærøyfjorden päättyy Gudvangenin kylään. Gudvangen on lähinnä lauttalaiturin ja turistirysän käsittävä kyläpahanen Nærøyfjordenin pohjukassa. Tokko kylää kaikissa kartoissa edes näkyykään.
Itäisempi vuono on nimeltään Aurlandsfjorden (★★★), suomeksi siis Aurlandinvuono. Tämäkin on jylhää seutua. Jämerät kallioseinät nousevat korkeuksiin. Täällä meri on leveämpi ja asukkaita enemmän kuin Nærøyfjordenilla. Aurlandinvuonon rannoilla on kolme kylää: Undredal, Aurlandsvangen ja vuonon pohjukassa sijaitseva Flåm.
Vuonojen läpi järjestetään lauttamatkoja, jollaiselle kannattaa ehdottomasti osallistua. Lautat kulkevat Gudvangenin ja Flåmin välillä molempiin suuntiin. Matkaan voi yhdistää rantautumisen Undredalin pikkukylään. Lauttamatkan voi tehdä yhteen suuntaan tai edestakaisin. Yhdensuuntaisen matkan voi yhdistää renkaaksi bussikuljetuksella tai Flåmsbana-ajelulla.
Lautalla pääsee myös kauemmas pohjoiseen Kaupangeriin, mikä ei sekään ole hullumpi vaihtoehto. Suosittelen kuitenkin sisällyttämään lauttamatkaan Nærøyfjordenin, sillä se on vuonoista se jylhempi.
Nærøyfjorden |
Aurlandsvangen on pieni paikkakunta laakson (Aurlandsdalen) ja vuonon (Aurlandsfjorden) risteyskohdassa. Tämä on "oikea", elävä norjalaiskylä runsaslukuisista turisteista huolimatta – toisin kuin Flåm, josta myöhemmin. Aurlandsvangen onkin vallan erinomainen pysähdyspaikka tähän seutuun tutustuville.
Majoittua Aurlandsvangenissa voi esim. aivan vesirajaan Vangsgaarden-nimisen majatalon "kalastajamökkiin" (rorbu). Parempi nimitys olisi kyllä rivitalomökki, sillä kalastajia nämä modernit majat eivät ole nähneetkään. Mökin ikkunasta voisi toki ehkä onkia ainakin nousuveden aikaan, mutta saalista en lupaa. Kalojen tai tunnelman sijaan rantamökin etu on maisema. Majoittumalla vuonon rantaan voivat onnekkaat ihailla paitsi mahtavia maisemia myös paikallisen nuorison päristelyä veneillään aivan mökin edustalla kaljatölkit kourissa. Rorbut ovat alla olevan kuvan vajan vieressä, eivät näy kuvassa.
Aurlandinvuono, näkymä Aurlandsvangenin satamasta |
Undredal (★) on pikkuinen eristyksissä ollut kylä Aurlandinvuonon varrella. Kylä ja koko laakso ovat kauttaaltaan korkeiden vuorten ympäröimät. Varsinaista erityisnähtävyyttä kylässä ei ole, mutta paikallista geitostia eli vuohenjuustoa on tarjolla sekä pieni sauvakirkko. Kylään saa hyvän yleissilmäyksen kävelemällä keskustasta joen yli vievältä sillalta lähtevää kapeaa tietä ylös itään päin.
Undredalin leirintäalue on aivan kylän keskustassa mutta mitä primitiivisin. Roskapönttö ja pari pöytää näyttivät olevan ainoat palvelut. Kauppa on sentään lähellä.
Undredal |
Flåmin pikkukylä sijaitsee aivan vuonon perimmäisessä nurkassa. Flåm on matkailijan kannalta silkka turistirysä, jonka olemassaolon tarkoitus on rahastaa matkustajia kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kylässä ei juuri muuta ole kuin turistisatama, turistijunarata ja turistipyydyksiä. Norjalaiselämään täällä ei joudu tutustumaan.
Flåmissa on pieni rautatiemuseo (★). Ainakin hinta/laatu -suhde oli kohdallaan, sillä sisäänpääsy oli ilmainen.
Flåmsbana (★) eli rautatienpätkä Flåmista Myrdaliin on yksi vuono-Norjan eniten markkinoiduista nähtävyyksistä. Jo pelkästään tästä syystä se lienee monen matkalaisen harkinnassa. Rataosuus on matkustettavissa sellaisenaan tai osana bussi-laiva-juna -rengasmatkaa "Norja pähkinänkuoressa" (Norge i et nøtteskall).
Flåm siis sijaitsee vuonon rannassa merenpinnan tasossa. Myrdal puolestaan on rautateiden risteysasema yli 800 m korkeudessa tunturissa. Juna vie vuonolta tunturiin noin tunnissa. Paluumatka kestää myös tunnin. Vaihtoehtoisesti junamatkaa voi jatkaa myös eteenpäin. Rata kulkee laakson reunaa yhä ylemmäs ja ylemmäs 20 tunnelin kautta. Maisema on jämerä ja jyrkkä. Lähes pystysuorat seinämät kohoavat korkeuksiin, valtavat kalliopaadet ovat pudonneet rinnettä alas ja vesiputoukset suihkuavat valkoisina.
Siinäpä se olennainen sitten olikin. Rautatie-elämys ei mitenkään verrattomasti poikkea vastaavasta elämyksestä maanteitse. Rinteen reunalla kiikkuvia maisemateitä vuono-Norjassa riittää. Autolla tai moottoripyörällä liikuttaessa kulkupeli on mahdollista pysäyttää kuvien ottoa, maisemien ihailua tai evästystä varten. Junassa tätä mahdollisuutta ei ole. Junassa saa tyytyä pölyisen ikkunalasin ja muiden turistien takaa kurkkimiseen. Massaturismin makuinen elämys siis.
Jos junaan kuitenkin tekee mieli, suosittelen istumapaikan valitsemista Flåmista lähtiessä junan kulkusuunnassa oikealta puolelta. Mieluiten sellaisen ikkunan kohdalta, jonka voi avata kameraa varten. Radalla on myös väliasemia. Niitä voi käyttää, mutta systeemi oli jotenkin sekava, jopa vaarallinen. Asemalla junasta noustessa alkoi juna kesken kaiken jatkaa matkaa ja lapsi oli pudota junan ja laiturin väliin. Ilmeisesti mutkan vuoksi kuljettaja ei näe, onko matkustajia menossa ovista vai ei. Kovin turvattomalta tuntuu turistijunaksi.
En voi varauksetta suositella Flåmsbanaa, mutta jos Flåmin suunnalle on matka, on se kuitenkin harkinnan arvoinen varsinkin, jos ei ole liikkeellä omalla autolla eikä saa tarpeeksi tuntumaa rotkoihin muuten. Seudun ensisijaiseksi nähtävyydeksi suosittelen laivamatkaa vuonolla.
Jos junailu ei nappaa tai haluaa säästää matkalipuissa, voi Flåmsbanaa seurata myös maanteitse. Erittäin kapea tie kiemurtelee jylhässä laaksossa. Myrdaliin asti autolla ei pääse. Tie sopii erityisesti pyöräilijöille; lieneepä hyvinkin mukava. Pyörällä pääsee aivan perillekin asti – nousua tostin tulee melkoisesti – ja matkaa voi myös jatkaa tunturissa.
Aurlandsvegen viikkoa ennen juhannusta |
Aurlandista vuorten yli Lærdalsøyriin kulkeva Aurlandsvegen (★★★) kuuluu Norjan teistä mahtavimpiin. Tie tunnetaan myös nimellä Snøvegen eli lumitie, mikä onkin kuvaava nimitys. Trollstigen, Geirangervuono ja Flåmsbana jäävät kakkosiksi näille maisemille. Aurlandsvegen kannattaa ehdottomasti sisällyttää kesäreissun ohjelmaan, jos reitti kulkee yhtään täällä päin. Kaikeksi onneksi tie osuu useille mielenkiintoisille turistireiteille esim. Oslo–Bergen, Oslo–Sognevuono, Bergen–Jotunheimen tai Bergen–Lillehammer.
Tie kiemurtelee Aurlandista vuonon reunaa ylös tarjoten aivan huikaisevat vuononäkymät. Valokuvauksen puolesta tie on parhaimmillaan aamusta alkuiltapäivään, sillä iltapuolella Aurlandinvuonon vastarannan tunturit ovat varjossa.
Nousua riittää aina 1306 metriin, joten ylhäällä voi varautua kylmään kyytiin. Tie avataan liikenteelle kesäkuun alussa. Ylhäällä on vielä heinäkuussakin lumilaikkuja, jopa 2–3 metrin kinoksia. Tien pituus on 48 km ja sen läpiajoon kannattaa varata ainakin 2 tuntia aikaa. Tiellä on 80 km/h nopeusrajoitus, mutta sen täytyy olla norjalaista huumoria, sillä turvallinen nopeus mutkatiellä on tuommoista 20–40 luokkaa. Tie on osin kaiteeton ja yksikaistainen. Peruuttamista saattaa joutua harjoittelemaan vastaantulijoiden vuoksi.
Seuraa varoitus. Jos seurueessa on ketään lievästikään heikkohermoista tai korkeanpaikankammoista, Aurlandsvegenille ei pidä lähteä. Silloin tie on aivan hirveä. Vuoristoteiden seurassa tämä tie ei toki turvallisuuden ja kapeuden puolesta lukeudu heikoimpiin, vaan on aivan tavallisen turistin ajettavissa. Vaihtoehtoinen reitti on maailman pisin maantietunneli, 24,5 km. Tuskinpa näin pitkää tunneliakaan voi suositella heikkohermoisille. Tunneliin joutumisen välttämiseksi kannattaa sen päissä olevissa liikenneympyröissä olla tarkkana, ettei vain joudu vuoren sisään vahingossa. Tunnelia ei nimittäin ollut selkeästi merkitty (2010).
Aurlandinvuono Aurlandsvegeniltä nähtynä. Undredal jää vasemmalle vuoren taa piiloon. |
Siis Aurlandsvegenille kohti korkeuksia, jos ei jyrkänteitä säikähdä. Kannattaa ottaa huomioon, että Aurlandsvegenin varrella ei ole muita palveluja kuin yksi näköalasilta suoraan Aurlandsvangenin yläpuolella. Sillä kannattaa pysähtyä. Huonolla kelillä lienee syytä pysytellä tieltä poissa ja mennä tunnelin kautta.
Linkkivinkki: Aurland–Flåm–Lærdal
Tämä reitti vie vuorten yli Etelä-Suomesta katsoen lähimmälle oikealle vuonolle, Aurlandinvuonolle (★★★). Takaisin palataan Lillehammerin kautta. Matkalle osuu historiaa, tunturiylänköä, jämerää vuorta, serpentiinitietä, vuonoa ja lisäksi huvituksia perheen nuoremmille jäsenille.
Reittiin on mahdollisuus yhdistää esim. Reitti 3 vuonolaivoineen tai sitten jännittävä junamatka. Myös Bergenissä on mahdollista käydä, mutta siinä tapauksessa matkaan saa varata lisäaikaa.
Norjan tiet on sillä tavoin metkasti suunnattu, että Tukholmasta päin pääsee Aurlandiin ja Sognevuonolle useaa eri reittiä lähes yhtä suoraan. Näin suomalaisturisti voi suunnitella itselleen rengasreitin ja tutustua maahan laajemmin kuin edestakaisella reissulla. Tämä reitti on juuri sellainen. Vuono-Norjan lisäksi käymme Lillehammerin seudulla, joka poikkeaa kovasti vuonoalueista.
Tukholmasta käsin matkaa kertyy yhteensä noin 2000 km, joista Norjassa puolet. Kiireen välttämiseksi matkaan on syytä varata aikaa Helsingistä laskien pari viikkoa, joista Norjassa kuluu noin 9 yötä. Reitin voi periaatteessa suorittaa muutaman päivän nopeamminkin, mutta sitten ei ehdi tutustua kaikkiin nähtävyyksiin ja saa ravata kieli vyön alla.
Oslovuonon rantaan on Tukholmasta matkaa noin 500 km. Koska tämä on Norja-opas, ohitamme Ruotsin tyylikkäästi pysähtymättä muualla kuin eväskaupassa.
Itäisin Norja ei meitä tällä kertaa kiinnosta, vaan kaahaamme tukka putkella Oslovuonolle. Drøbakin kohdalta pääsee kätevästi tunnelissa Oslovuonon ali. Tunneli on hyvä vaihtoehto, jos tarkoitus ei ole tutustua Osloon. Alitamme vuonon tunnelissa ja ohitamme Kongsbergin hopeakaivoskaupungin, josta jatkamme pohjoiseen Numedaliin.
Numedal on harvaanasuttu laakso Kongsbergistä pohjoiseen. Laakso on sekoitus metsää, maatalousalueita sekä joitain kyliä. Maisema on paikoin jylhähkö muttei kuitenkaan erityisen dramaattinen. Laakson kautta kulkee suhteellisen vähäliikenteinen tie Kongsbergistä Geiloon. Kyseessä on vaihtoehtoreitti matkalla Länsi-Norjaan. Numedal sopii niille, jotka haluavat pakoon jyristäviä rekkoja tai välttää Oslon ruuhkat. Numedal sattuu kätevästi matkan varrelle, jos saapuu Norjaan Tukholmasta päin ja tarkoitus on päästä Bergeniin, Hardangerviddalle tai Sognevuonolle.
Numedal sopii historiasta kiinnostuneille matkailijoille. Mainosten mukaan se on peräti "keskiaikalaakso". Väitteelle on sikäli katetta, että laaksossa on säilynyt useita sauvakirkkoja (stavkirke). Tien varrella voi bongata vanhoja tyylikkäitä aittoja. Voipa sellaisessa yöpyäkin. Yksi mielenkiintoinen ja hiukan eksoottinenkin majoitusvaihtoehto on Sevletunet Rødbergissä, ennen Uvdalia. Tilalla majoitutaan tyylikkäästi ikivanhoihin hirsirakennuksiin, joista osa on suojeltu. Paikka ei ole suomalaisten tiedossa: tilalla oli vuoteen 2010 mennessä majoittunut suomalaisia vain kerran. Pihalla on mm. epäsuomalainen sauna ja kylpytynnyri.
Uvdalissa on ulkoilmamuseo, Nore og Uvdal bygdetun (★), jossa voi samalla kertaa tutustua sekä lukuisiin vanhoihin rakennuksiin että vuodelta 1170 peräisin olevaan sauvakirkkoon. Kirkko on sisältä koristeellisesti maalattu ja vie kävijän aikamatkalle toiselle vuosituhannelle. Mainittakoon, että sauvakirkon portilla oli kuvalliset ohjeet, kuinka taaperokin voi ottaa ensikontaktia kulttuuriperintöön konttaamalla kirkon rappusilla. Paikallinen päiväkoti käyttää museon pihaa toisinaan retkikohteenaan, joten pihalla saattaa törmätä sinne tänne kirmaileviin lapsilaumoihin. En tiedä, viedäänkö suomalaisista päiväkodeista lapsia koskaan museon pihalle riehumaan tai konttaamaan, mutta se voisi olla lapsille mieluisaa vaihtelua.
Uvdal |
Uvdalista tie jatkuu tylsähkösti tunturiylängön yli Geiloon. Täällä päin on paljon loma-asutusta. Tienvarsimaisemat eivät kuitenkaan ole kovin mielenkiintoiset, mutta kyllä tiessä nyt sentään joitain serpentiinejä on.
Geilo ei ole mikään pittoreski turistikaupunki. Sieltä sai 2010 kallista pizzaa ja halpaa bensaa. Geilosta matkamme jatkuu hiukan itään, kunnes käännytään vasemmalle Hol–Aurland-tielle.
Tie Holista Aurlandiin on yksi mielenkiintoinen reittivaihtoehto vuonoille mennessä. Vaikkei tien varrella olekaan erityistä nähtävyyttä, on se kuitenkin jokseenkin jylhä. Tien korkein kohta on noin 1150 metrissä. Tässä korkeudessa jäät lähtevät järvestä vasta kesäkuussa.
Loppupuolen lasku Aurlandsdaleniin on paikoin dramaattinen. Tie muuttuu mutkan takana joskus odottamatta yksikaistaiseksi. Lukuisat tunnelitkaan eivät ole leveydellä pilattuja, joten matkustajien kiljuttamiseen on hyvät mahdollisuudet. Serpentiinitiessä on yksi levähdys- ja näköalapaikka, johon kannattaa pysähtyä korkeuseroja äimistelemään.
Aurlandsdalen. Aurlandinvuono pilkistää taustalla. |
Niin olemmekin päässeet Aurlandinvuonolle (★★★) reittimme puoliväliin. Kyseessä on tämän reitin pääkohde ja kohokohta.
Aurlandin seutu on yksi Norjan hienoimmista alueista. Alue on käsitelty omassa osiossaan. Täällä kannattaa viivähtää muutama päivä. Tekemisvaihtoehdoiksi löytyy mm. vuonolaiva, kiemurainen junamatka, alueen pikkukyliin tutustuminen, serpentiiniteiden kaahaus, vuohenjuuston hamstraus, retkeily, polkupyörävaellus, kameran pakonomainen räpsyttäminen jne.
Aurlandista reitti jatkuu pohjoiseen Lærdaliin, mieluiten mahtavaa Aurlandsvegeniä (★★★) pitkin vuoret ylittäen.
Jos reittiä haluaa pidentää ennen paluuta Suomeen, se kannattaa tehdä tässä kohtaa. Lærdalin–Aurlandin seudulta kannattaa jatkaa oikeastaan mihin suuntaan tahansa: lounaaseen Vossin–Bergenin suuntaan, länteen Sognevuonolle tai pohjoiseen Jotunheimiin.
Lærdalsøyri on korkeiden kallioiden ympäröimä asutuskeskus Lærdalinvuonon pohjukassa. Nimistö saattaa hiukan sekoittaa. Lærdalsøyri sijaitsee Lærdal-nimisessä kunnassa, joka puolestaan sijaitsee Lærdal-nimisessä laaksossa.
Lærdalsøyrin vanha keskusta on puutaloaluetta (★). Osa vanhoista puutaloista tuhoutui talvella 2014 raivonneessa katastrofaalisessa suurpalossa, mutta osa jäi jäljelle. Puutaloalueen ulkopuolella paikkakunta ei ole erityisen pittoreski jykevistä vuorista huolimatta.
Keskustassa on, tai ainakin ennen paloa vielä oli, pikkuruinen telemuseo (○). Sitä kannattaa käydä ainoastaan sen takia, että se on ilmainen.
Reittimme kääntyy nyt itään päin kohti Lillehammeria ja Itä-Norjaa. Aloitamme siis paluumatkan kohti Suomea.
Lærdalin laaksossa sijaitseva Borgundin sauvakirkko (★★) eli stavkyrkje on kuin satukirjasta. Vaikkei muuten välittäisi kirkoista tuon taivaallista, tähän kirkkoon kannattaa tutustua. Kirkko näyttää viikinkiaikaiselta muttei suinkaan ole sitä. Se on peräisin vuodelta 1180.
Borgund stavkyrkje |
Kirkko on sisältä vaatimaton. Seinät tihkuvat tervaa ja tunnelma on historiallinen. Valokuvauksen harrastajalle kirkko tarjoaa mahdollisuuden monenmoisiin jännittäviin kuvakulmiin. Sauvakirkkoja on Norjassa tuhoutunut tai purettu noin tuhat. Vajaat kolmekymmentä on säilynyt nykypäiviin. Borgundin kirkko lienee sauvakirkoista hienoimpia. Norjassa kun ollaan, kirkkoon on tietenkin pääsymaksu. Täällä se ei tunnu aivan niin rahastukselta kuin jossain muualla, sillä lipulla pääsee myös viereiseen sauvakirkkoja esittelevään museoon.
Lærdalin laaksossa yöpyjille ehdotan Eggum Gard -nimistä tilaa. Tilalla on persoonallisen kodikkaita vanhoja mökkejä ja paljon lampaita. Majoitus soveltuu sekä lapsiperheille että lapsettomille. Eggum Gard sijaitsee Borgundin "keskustassa", joka kartoilla on nimellä Steinklepp.
Tie E16 Lærdalista Fagernesiin ei ole maisemiltaan erityisen dramaattinen verrattuna moniin muihin tunturinylitysteihin. Tie ylittää kyllä vuoret, mutta serpentiini puuttuu. Jokin muu reitti saattaa miellyttää vuoristoturistin silmää enemmän.
Fagernesiä lähestyttäessä karu tunturi-Norja muuttuu komeanvehreäksi laaksoksi peltoineen. Varsinainen vuoristo loppuu. Fagernesin ja Lillehammerin väli on puolestaan hyvin metsäinen. Tienvarsinäkymät muistuttavat Pohjois-Suomen metsiä. Mäkiosuudet ovat täällä loivia mutta pitkiä.
Lillehammer on keskikokoinen kaupunki Itä-Norjassa. Maasto täällä on tasaisempaa eikä yhtä jylhää kuin lännessä, mutta mäkisiä näkymiä kuitenkin avautuu. Lillehammer tarjoaa monenmoista tekemistä turistille kohdistuipa kiinnostus sitten urheiluun, historiaan tai vaikkapa huvipuistoihin. Seutu onkin monipuolinen levähdyspaikka Tukholman kautta kulkevalle Norjan-matkaajalle. Norjan ja Ruotsin tiestö on asettunut siihen suuntaan, ettei piipahdus Lillehammerissa välttämättä tee suurtakaan mutkaa matkalla esim. vuono-Norjaan.
Lapsituristit ilahtunevat kuullessaan, ettei Lillehammerin seudulla ikävystyminen uhkaa. Siellä on nimittäin peräti kaksi huvipuistoa! Molemmat puistot sijaitsevat lähes vierekkäin n. 15 km pohjoiseen päin Øyerissä. Huvipuistot on esitelty alla. Jos kaksikaan huvipuistoa ei riitä, on Lilleputthammerin vieressä vielä suuri sisäleikkihalli ja lasertaistelupaikka (ei esitelty tässä).
Lilleputthammer |
Lilleputthammer on 8-vuotiaille ja nuoremmille tarkoitettu leikki- ja huvipuisto. Alueen keskellä on lasten kokoon rakennettu pienoiskaupunki, joka esittää Lillehammeria 1930-luvulla. Kaupungin taloissa on sisällä leikkipaikkoja kuten pallomeri, puujunarata, rakennuspalikoita ja kotileikki. Lisäksi puistossa on tavanomaisia huvipuistolaitteita kuten autorata, junarata, karuselli, kumiveneet, pieni maailmanpyörä jne. Laitteet ovat melko kesyjä ja kohderyhmälle sopivia.
Lilleputthammer ei ole kovin laaja. Siellä on puuhaa noin kolmeksi tunniksi. Ainakin sesongin ulkopuolella alue on miellyttävän rauhallinen eikä liian hälyisä pienimmillekään vieraille. Eniten iloa puistosta lienee 4–8 -vuotiaille. Isommille lapsille tarjonta jää vähäiseksi. Alle 4-vuotiaita ei puistoon kannata erikseen raahata – vaikka alue heille hyvin sopiikin – sillä mikä tahansa ilmainen leikkipuisto ajaa saman asian. Pääsyliput oli hinnoiteltu yläkanttiin ottaen huomioon kohderyhmän ja alueen pienuuden.
Hunderfossen |
Hunderfossen on puistoista suurempi. Sekin sijaitsee Lilleputthammerin pohjoispuolella. Tämä puisto soveltuu kaikenikäisille lapsille. Alue on suunniteltu mukavan väljäksi siten, ettei tunnelma ole täyteen ahdettu meluhelvetti. Alueella on perinteisiä huvipuistolaitteita kuten monenlaisia autoratoja, viikinkilaiva, vesiliukurata jne. Näiden lisäksi on mm. kotieläimiä, trampoliineja, satulinna, minigolf ja uimala. Pään pyörälle pistävät kieputtimet puuttuvat.
Kyseessä ei siis ole silkka huvipuisto vaan laajempi kokonaisuus. Tekemistä riittää tuntitolkulla. Pikkulapsetkin on otettu huomioon. Kovin räväkkiä laitteita on niukasti, joten isoimmat lapset saattavat jäädä kaipaamaan jotain.
Hunderfossenin hinnoittelu on Suomen tasoon verrattuna järkyttävän kallis. Hinta pistää miettimään kahdesti, kannattaako portista astua sisään vai mennä ihan muualle. Pikkulapsiperhe valinnee hinnan vuoksi Lilleputthammerin, kun taas isommille Hunderfossen on sopivampi valinta. Kumpikin puisto varmasti tuottaa iloa kohderyhmälleen.
Huvitusten jälkeen on aika lähteä takaisin Tukholmaan päin. Lillehammerista sinne pääsee norjalaisittain hyvätasoista ja nopeaa tietä Kongsvingerin kautta. Lillehammerista etelään on maatalousseutua, jossa vehreät pellot reunustavat Mjøsa-järven rantarinteitä. Maisemat madaltuvat matkan edetessä ja muuttuvat ruotsalaisemmiksi eli suomalaisen silmissä tavanomaisemmiksi. Tässä Norjan nurkassa ei ole äkkisilmäyksellä kovinkaan eksoottista. Ohitamme sen siis olan kohautuksella matkalla koto-Suomeen.
Norjan ja Ruotsin rajalla, Magnorin ja Charlottenbergin välissä, kannattaa pysähtyä. Täällä valtakunnanraja on suureellinen nähtävyys. Keskellä rajaa on suuri monumentti. Rajaviiva suorastaan houkuttelee hyppimään edestakaisin Norjan ja Ruotsin väliä ja leikkimään "ulkomailla käyntiä". Ruotsin puolella on rajakauppoja halpoja hintoja havitteleville norjalaisille.
Sognevuonolle pääsee kätevästi esim. Bergenistä käsin. Sognevuonohan on Norjan vuonoista pisin, yli 200 km. Nyt puheena oleva reitti käsittää rengasmatkan Voss–Nærøyfjorden–Sogndal–Brevasshytta–Balestrand–Voss. Reitillä pääsee ihmettelemään niin vuoria kuin vuonoakin sekä meritse että maitse. Tämän matkan voi hyvin tehdä muutamassa päivässä liikoja kiirehtimättä. Meiltä meni siihen 3 päivää.
Reitti 3 on merkitty yllä olevaan karttaan violetilla viivalla. Lähtöpiste on Voss. Violetti ei itse asiassa yllä sinne asti, koska muuten kartasta olisi tullut liian sekava. Kyseessä on lyhyt rengasreitti tai paremminkin pyöriminen Sognevuonon seudulla. Siihen kuuluu katkoviivalla merkitty pitkähkö lauttamatka. Lautat tulevat muutenkin tutuiksi: vuono ylitetään lautalla kolme kertaa.
Sognevuonolla |
Vossin seutu aloittaa tämän reitin. Seutu on kuvattu Reitin 1 varrella. Vietettyämme hetkisen Vossissa jatkamme reittiä eteenpäin Stalheimin kautta. Siellä poikkeamme Stalheimskleivin mielettömälle serpentiinitielle (★).
Serpentiineistä selvittyämme jatkamme syvää laaksoa kaunista vihreää tietä alas vuonon pohjukkaan. Vuono on nimeltään Nærøyfjorden ja pohjukan satamakylä Gudvangen.
Nærøyfjorden (★★★) tarjoaa matkalaisille erittäin hienon lauttamatkaelämyksen. Vuono on kapea kuin mikä ja vuorenseinämät jyrkät. Vuonon rannoilla on siellä täällä pikku kyliä, joihin ei kaikkiin ole tietäkään. Kaikenlaisissa paikoissa ihmiset asuvatkaan. Nærøyfjorden on esitelty tarkemmin alueen omassa osiossa eikä siihen ole tässä muuta lisättävää kuin että tälle dramaattiselle vuonolle pääsemme aivan pian.
Lauttamme kulkee pitkin Nærøyfjordenia pohjoiseen päin (reittikartan katkoviivoitettu osa). Ylitämme Norjan pisimmän vuonon, Sognevuonon. Pitkän puksutuksen jälkeen saavumme Kaupangeriin, Sogndalin naapuriin.
Vaihtoehtona olisi lipua Gudvangenista Aurlandsfjordenia pitkin kaakkoon Flåmiin. Tämäkin olisi hyvä vaihtoehto, mutta kaikkea ei voi yhteen matkaan mahduttaa.
Sogndalista pääsee poikkeamaan Fjærlandissa. Se ei tosin ole mikään erityisen hyvä idea, ellei matka muutenkin jatku tätä kautta. Tie toki on erämainen ja menee vuoren ali tunnelissa, mutta tiellä on myös tietulli.
Fjærlandin kylä on pieni. Se on erikoistunut kirjakauppoihin. Suomalainen turisti ei välttämättä välitä norjalaiskirjoista.
Sen sijaan täällä on jäätikkö nimeltä Bøyabreen. Fjærlandin pohjoispuolella on mahdollisuus tiirailla ylös vuorenrinnettä jäätikölle Brevasshyttan kohdalla (★) juuri ennen kuin tie sulkeltaa tunneliin. Kannattaa katsoa paikka valmiiksi kartalta, koska muuten tulee helposti ajaneeksi ohi tunneliin. Jäätikkö ei ole erityisen komea tältä kohdin. Jos aika vain antaa periksi, suosittelen jäätikkövierailun kohteeksi Nigardsbreenillä käyntiä (kts. Reitti 1). Brevasshyttalla kannattaa kuitenkin pysähtyä, jos tie muuten kulkee tätä kautta, jollei sitten ilmastonmuutos ole jo ehtinyt sulattaa jäätikköä kokonaan pois.
Fjærlandista palattua on aika jatkaa matkaa Sogndalista länteen päin pitkin Sognevuonon pohjoisrantaa.
Sognevuonon pohjoisrannalla Kaupangerin–Sogndalin–Balestrandin välillä vuoret ja siis myös maisemat ovat latteampia kuin mihin lähiseudulla on jo ehtinyt tottua. Tämän välin voi suunnitella ohittavansa nopeammin kuin muut lähialueet. Tiet seurailevat näillä main Sognevuonon rantoja, joten rantatietä riittää.
Balestrand on Norjan vanhoja turistiseutuja. Itse kylä ei nyt välttämättä ole sen erikoisempi kuin muutkaan Norjan kylät. Erityismaininnan ansaitsee Balestrandin pieni akvaario (★), jossa voi tutustua vuonon vesieläimiin. Akvaariossa on erilaisia äyriäisiä ja tietysti kaloja. Seurueemme kolmivuotiaalle oli suuri elämys tuijottaa hummeria silmästä silmään. Pääseepä akvaarion laiturilta vuonolle soutelemaankin.
Balestrandin pohjoispuolella tie vie vuonon rantaa kohti Bordalenin serpentiinitietä ja Gaularfjelliä. Täällä päin vuoret ovat jälleen jykeviä. Pysähdyspaikaksi ehdotan tien lähettyvillä (ei aivan vieressä) sijaitsevaa vuolasta Likholefossen-nimistä koskea. Koski sijaitsee jonkin matkaa tien korkeimman kohdan länsipuolella. Parhaiten se näkyy tien oikealla puolella ajettaessa ylös lännestä päin Mjellin ja Nystølenin välillä. Kosken yli on "elämyssilta", jolta voi ihmetellä veden pauhua. Silta oli 2005 vastikään rakennettu, ympäristöä oli kunnostettu ja ehkäpä paikalle saadaan kunnollinen viitoituskin pian. Kosken lähettyvillä on retkipolkujakin, mutta ne olivat 2005 varsin kehnossa kunnossa.
Gaularfjelliltä reitti palaa takaisin etelään Balestrandiin ja edelleen lautalla Sognevuonon yli Vangsnesiin. Vuorten yli etelään kulkee tavanomainen tunturinylitystie. Tien varrella oli heinäkuun lopulla vielä hieman lunta siellä täällä ja muutama hieno maisemakin. Tien varrella keskellä "ei mitään" oli suuri koju, jossa myytiin – yllätys yllätys – Lappi-aiheista krääsää. Kauppa näytti käyvän.
Kuvia Sognevuonon rannoilta: SognaFoto
Tämä reitti kulkee Mo i Ranasta pohjoiseen Skibotniin Suomen Käsivarren tasalle. Reitin alkuun Mo i Ranaan pääsee suoraa tietä Ruotsin Uumajasta. Reitiltä on mahdollisuus poiketa Lofooteille, joilla tämä reitti ei kuitenkaan varsinaisesti käy. Siksi reitin nimeksi on valittu "Lofoottien ohitus".
Reitin Norjan puoleisen osan kulkeminen vei 7 päivää ilman pidempiä ajorupeamia. Päivämatkat olivat 200–300 km. Nähtävää oli melko sopivasti eikä kiireen tuntu haitannut. Ajankohta oli heinäkuun puoliväli 1997.
Reitti kulkee enimmäkseen harvaan asuttuja seutuja. Autiota tämä osa Norjasta ei silti ole. Muutamia kaupunkejakin osuu reitin varrelle. Suurin niistä on Narvik. Alueella on lukuisia 1200–1700 m korkeita vuoria ja tuntureita. Vuononrantaa riittää myös. Varsinkin hieman Mo i Ranasta pohjoiseen päin E6-tiellä Junkerdalenin tienoilla oli hienoja vuorimaisemia. Myös Fauskesta pohjoiseen E6-tiellä riitti vuoria, vaikka niitä riittää kyllä muutenkin.
Reitti alkaa siis Mo i Ranasta. Sinne pääsee ylittämällä rajan Ruotsista Norjan puolelle ja laskeutumalla alas vuonon rantaan. Itse Mo i Rana on pieni kaupunki vuonon pohjukassa. Seudulla on hienoja luontonähtävyyksiä: jäätikköä ja luolaa.
Svartisen |
Svartisen-jäätikkö (★★★) sijaitsee Mo i Ranan lähistöllä hieman kaupungin pohjoispuolella. Varaa käyntiin 4 tuntia. Parkkipaikalta on ensin noin 20 minuuttia kestävä venekuljetus polun alkuun. Rannasta jäätikön reunalle vie kävelypolku (6 km edestakaisin), joka kulkee erikoisessa kallioisessa maastossa. Reitti ei sovi heikkokuntoisille. Valokuvausmaastot ovat loistavat. Suomalaisen näkökulmasta alueella on myös hienoja geologisia muodostelmia ja erikoisia kiviä.
Svartisenin sulamisjärvi |
Aloitteleville luolaihmisille sopii Grønligrotta (★★) Mo i Ranan pohjoispuolella. Luolaan tehdään lyhyitä (30 min) opastettuja kävelyjä. Varaa kumisaappaat. Vaatteet likaantuvat hiukan. Taskulamppu hyvä lisävaruste. Luola ei oikein sovellu pienille lapsille tai kompurajalkaisille, vaikka mainoksissa muuta luvataankin.
Edistyneemmille luolaihmisille sopii viereinen Setergrotta. Opastettu kierros kestää 2 tuntia. En ole käynyt siellä itse.
Reipasjalkainen kerkiää yhdessä päivässä juuri sopivasti käydä sekä Svartisenillä etta Grønligrottassa.
Mo i Ranasta pohjoiseen mentäessä E6-tie nousee ylängölle. Junkerdalenin tienoilla on hienoja vuorimaisemia.
Jos E6-tieltä poikkeaa länteen ennen Bodøtä, pääsee Saltstraumen-nimiselle salmelle (★). Salmessa käy voimakas vuorovesivirta. Salmella kannattaa pysähtyä, jos ajaa ohi, mutta pidemmän matkan päästä ei kannata tulla – paitsi jos seurueessa on innokkaita kalamiehiä tai kalanaisia.
Vuoria riittää jatkettaessa Fausken tienoilta E6-tietä edelleen pohjoiseen päin. Tie vie harvaanasutun seudun halki. Näin jatkuu, kunnes valtatie lopulta päättyy rantaan. On päätettävä, jatkaako vuonon yli pohjoiseen Lofoottien ja Vesterålenin suuntaan vai itään kohti Narvikia. Meidän reittimme jatkuu vuonon yli Lødingeniin ja siitä Vesterålenille.
Vesterålenilla on saaristo Lofoottien pohjoispuolella. Ainakaan Suomessa se ei ole niin tunnettu kuin Lofootit. Vaikka kyseessä on saaristo, sinne pääsee ihan autotietä myöten.
Vesterålen oli pieni pettymys: maisemat eivät olleet niin mahtavat kuin muualla. Lintuharrastajille se kuitenkin sopii varmasti. Nykvågissa Vesterålenin länsipäässä sijaitsee nimittäin lintukallio (★). Merilintujen suosima pesimäjyrkänne sijatsee tien vierellä kylässä. Itse en nähnyt kuin tuhatmäärin lokkeja, mutta tieto kertoo, että muitakin lintuja on. Kiikarit mukaan. Jos olet lähettyvillä, kallio on poikkeamisen arvoinen, vaikkei lintujen tarkkailu kuuluisi rakkaimpiin harrastuksiin.
Muinaishautoja Langøyan saarella (Vesterålen) |
Halukkaat voivat tässä kohtaa helposti vaihtaa Vesterålenin Lofooteilla vierailuun. Se saattaa olla jopa järkevää. En osaa siinä kuitenkaan neuvoa.
Vesterålenin/Lofoottien ja Narvikin välissä E10-tien lähettyvillä Evenesissä sijaitsee pieni lappalaismuseo (★). Siellä on muutama vanha rakennus ja lappalaismaja hienossa tunturimaisemassa ja vanhoja esineitä. Suomesta käsin ei ehkä aina muistakaan, että Saamenmaa ulottuu näinkin länteen.
Verterålenin (tai Lofoottien) suunnasta saapuvan kannalta Narvik ei sijaitse reitin varrella. Narvikiin on erikseen ajettava. Kiertotietä tulee Bjerkvikistä laskien lähes 70 km edestakaisin laskettuna. Narvikin pohjoispuolelle on (2016) rakenteilla uusi silta, joka lyhentää kiertotietä jonkin verran. Kannattaa miettiä, haluaako todella Narvikiin vai jättääkö sen väliin.
Narvik on ehkä vähän tyly kaupunki vuonon pohjukassa. Erityisen karu kokemus on ollut Narvikin leirintäalue teltan kanssa. En valitettavasti voi suositella sitä kokemusta.
Narvikin yltä (Fagernesfjellet) |
Aivan Narvikin kaupungin vieressä sijaitseva Fagernesfjellet (★) tarjoaa hienon näköalan kaupungin ylle ja Ofotvuonoon (Ofoten). Vuoren puoleenväliin (650 m) kulkee hintava gongolihissi. Hissin yläpäässä on ravintola. Vuorelle voi myös kävellä hiekkatietä myöten. Siitä tulee hyvä parin tunnin lenkki. Tie lähtee hissin lähettyviltä (kaupungin kartta on tarpeen) ja autolla pääsee osan matkasta.
Narvikissa on hyvä sotamuseo (★★) keskustorilla. Siellä on toisesta maailmansodasta Narvikissa kertova suurehko näyttely. Museo on hyvä kokemus, jos (sota)historia kiinnostaa. Muille se on huono kokemus.
Narvikista pohjoiseen päin jatkettaessa maisemat hiukan tasaantuvat. Matka sujuu nyt ehkä sutjakkaammin kuin aiemmin. Jos matkaintoa vielä riittää, reitiltä pääsee poikkeamaan Senjan saarelle tai Tromssan kaupunkiin. Varsinkin Senjaa voi suositella. Sekä Senjaa että Tromssaa on käsitelty seuraavan matkareitin yhteydessä (alempana).
Målselvfossen |
Målselvfossen (★) -niminen koski kuohuu Bardufossista itään päin vievän tien lähistöllä. Koski on suurehko ja siinä on kalastusmahdollisuus.
Suomeen päin käännytään Yykeänperä- eli Skibotn-nimisestä kylästä. Vuonot jäävät taakse ja kotimatka alkaa. Käsivartta pitkin ajaminen on Norjasta päin tultaessa melkoinen antikliimaksi. Vuoret tasoittuvat heti rajalla. Suomen puolella voikin sitten hyvillä mielin tulla nopeasti kotiin.
Jos matkaa haluaa lyhentää, Narvikista pääsee kotiin myös Ruotsin kautta. Tie Norjan rajalta Kiirunan kautta Suomeen päin on leveä ja nopea. Matkalla voi pysähtyä vaikka Abiskon kansallispuistossa tai Kiirunan kaupungissa.
Tämä Pohjois-Norjan koluajille sopiva reitti kulkee pitkät matkat vuonojen rantoja tarjoten näkymiä Norjan Lapin elämään. Reitille osuvat Nordkapp, Lyngenin Alpit ja Senjan saari. Pohjoista kaupunkielämää pääsee näkemään Altassa ja Tromssassa sekä halutessaan myös Narvikissa. Tiedot ovat kesältä 2016.
Reitin pituus on Norjan puolella noin 1400 km. Norjassa saa kulumaan parikin viikkoa. Siihen on sitten lisättävä vielä siirtymät Suomen/Ruotsin kautta. Jos matkalla pysähtyy kalastamaan tai vaeltamaan, niin aikaa kannattaa varata enemmän.
Reitin varrella voi kätevästi ihailla Suomen ja myös Ruotsin Lappia. Reitille pääsee Suomesta Enontekiön kautta. Vaihtoehtona on tulla rajan yli Inarista käsin. Paluureitti kulkee Ruotsin puolelta Kiirunan kautta. On myös mahdollista oikaista ja palata Kilpisjärvestä Käsivartta pitkin.
Autojuna Kolariin on hyvä vaihtoehto Etelä-Suomesta lähijöille. Siitä on kätevä ajaa siitä suoraan pohjoiseen Norjan puolelle, kierrellä rannikkoa ja palata sitten Kolarista junalla takaisin. Reitin pituus on Kolarista Kolariin laskien 2500 km luokkaa, riippuen toki täysin siitä, missä asti käy ja mitä kautta. Aikaa kannattaa Kolarin kautta kulkiessa varata 2–3 viikkoa.
Norjan Lapin utelias kettu |
Reitti alkaa siirtymällä Enontekiöltä Hetasta Norjan puolelle. Eväät kannattaa ostaa viimeistään Hetasta, sillä Suomessa on yleisesti ottaen halvempaa kuin Norjassa.
Matka Koutokeinoon (norjaksi Kautokeino) sujuu yllätyksettömästi. Täällä ollaan saamelaisten sydänmailla.
Koutokeinosta matka jatkuu itään kohti Kaarasjokea kohti. Maisemat ovat pääasiassa laakeat ja seutu lähes asumatonta. Räkkäaikaan ötökkää riittää. Pohjois-Norjassa matkustettaessa ollaan useinkin rannan tuntumassa, jossa ötököistä ei ole niin harmia. Täällä sisämaassa ötökkää kuitenkin on vaivaksi asti.
Voit myös oikaista Koutokeinosta Altan kautta Nordkappiin päin. Silloin joudut kuitenkin palaamaan takaisin samaa reittiä. Sen välttää helposti ajamalla Kaarasjoen kautta.
Asumattomien alueiden jälkeen seuraa Kaarasjoki, reitin ensimmäinen pysähdyspaikka.
Kaarasjoki on saamelaisten keskuspaikka. Väestön valtaosa puhuu saamea. Niinpä matkailija odottaisi, että juuri täällä olisi sopiva tutustua saamelaiseen elämänmenoon, sekä menneeseen että nykyiseen.
Suureelliset puitteet entisajan saamelaiseen elämänmenoon tutustumiselle tarjoaa "elämyspuisto" Sápmi Park (○) aivan Kaarasjoen keskustassa. Komeiden uudisrakennusten ja kalliin pääsylipun jälkeen on pettymys havaita, että "park" tarkoittaa muutamaa kotaa ja kammia. Pari poroa. Siinä kaikki. Varsin vähäinen on tämä "nähtävyys". Hyvin vähäisen sisällön ympärille on rakennettu hotellit, ravintolat ja matkamuistomyymälät ja nimetty kokonaisuus elämyspuistoksi. Matkailijan odotukset viritetään korkealle, mutta tulos on lässähdys. Ikävä kyllä tämä paikka ei tarjoa tilaisuutta tutustua aitoon saamelaisuuteen vaan aitoon rahastukseen.
Kannattaa mieluummin käydä aidossa saamelaisessa kotiseutumuseossa kuin Sápmi Parkissa.
Matka jatkuu autioiden alueiden halki pohjoiseen. Pian ollaan Porsanginvuonon rannassa rumassa Lemmijoen (Lakselv) taajamassa. Porsanginvuonoa seuraten ajetaan kohti pohjoista aina vain. Väki vähenee ja maisemat paranevat. Nyt lähestytään pohjoisia seutuja.
Jäämeren rannalla Magerøyan saarella sijaitseva Nordkapp (★★★) on manner-Euroopan toiseksi pohjoisin kohta. Se on tunnettu nähtävyys ja turistirysä. Nordkapp on matkan arvoinen, jos on varautunut siihen, että matka on todella piiitkä ja perillä on... no, eipä juuri mitään.
Nordkapp on kaukana kaikesta. Matkaa Helsingistä Nordkappiin on maantietä myöten 1520 km ja lähimmältä Suomen rajaltakin vielä 280 km. Näkökulmasta riippuen sijainti näin syrjässä on joko hyvä tai huono asia. Loppumatka Nordkappiin on joka tapauksessa hieno. Tie kulkee pitkän matkaa meren rantaa varsin autioissa mutta kauniissa maisemissa. Kokemus on hieno vallankin Suomesta päin saapuvalle, joka on jo ehtinyt nähdä tien varrella tarpeeksi Lapin puuta ja risua. Täällä ei puita kasva.
Nordkapp |
Nähtävyydessä nimeltä Nordkapp suurin elämys ei ole itse kohde vaan matka sinne. Nordkapp itse on korkean kallion päällä sijaitseva turistirysä, johon on hinnakas pääsylippu ja mahdollisesti myös pitkät jonot. Vaikka se onkin kunnon turistirysä, on sentään sijainti hieno. Hyvällä ilmalla kannattaa kysyä rajoitettua lippua, jolla pääsee ulkotiloihin ja ravintolaan mutta ei sisätilojen näyttelyihin. Mitään näyttelyitä ei siellä nimittäin kaipaa luonnonnäytelmän ohelle. Matkaohjelmaksi riittää auringon ihailu, tuulen tuiverrus ja eväiden syönti pihamaalla.
Kaikki ei sentään muutu koko ajan kalliimmaksi. Entisaikoihin nähden parannusta on tullut siinä, että mitään lautta- tai tiemaksua ei ole. Nordkappiin asti pääsee nykyään ajamaan tietä ja tunnelia myöten aivan ilmaiseksi. Pääsymaksu peritään vasta portilla.
Nordkapilla käynti kannattaa tietenkin ajoittaa aurinkoiselle päivälle, erityisesti jos aikoo bongata keskiyön auringon, mutta muutenkin. Valitettavasti sää on usein pilvinen. Hyvä strategia on majoittua jonnekin etelämmäs ja kytätä siellä säätä. Matkailuautoa käyttävät valitsevat kernaasti yöpymisen Nordkapin karulla parkkipaikalla, koska siten mahdollisuus nähdä keskiyön aurinko on suurin.
Jos Nordkappiin asti on jaksanut körötellä, kannattaa tutkia hetki myös Magerøyan saarta. Saarella on muutama pikkukylä, isompi Honningsvåg ja tien päässä itse Nordkapp. Juuri muuta lähistöllä ei sitten olekaan.
Skarsvåg, maailman pohjoisin kalastajakylä |
Skarsvågin pikkukylä (★) sijaitsee Nordkapin läheisyydessä. Kylä on pieni, mutta sitä väitetään maailman pohjoisimmaksi kalastajakyläksi. Suurin nähtävyys on se, että näin pohjoisessa ylipäätään asutaan. Skarsvåg on melkein Nordkapin-tien varrella ja kylässä poikkeaminen on siksi helppoa.
Honningsvåg, maailman pohjoisin kaupunki |
Noin 30 km Nordkapista etelään sijaitseva Honningsvåg (★) on maailman pohjoisin kaupunki. Hyvällä tahdolla voi sitä kaupungiksi tosiaan sanoa. Paikkaa voisi aivan yhtä hyvin nimittää vaikka kirkonkyläksi, mutta sillä on silti virallisesti kaupunkistatus. Honningsvågissa on ihan kiva piipahtaa Nordkapin-reissulla. Nordkapin-tien varrella ei ole toista lähimainkaan näin suurta paikkakuntaa. Täydennysostoja ajatellen Honningsvågissa sijaitsee mm. suurehko ruokakauppa sekä bensa-asema, joka varmaan on monella mittarilla pohjoisin sekin. Ja mikäpä olisi hienompaa kuin tankata keskiyön auringossa kallista pohjoista bensaa.
Nordkapp ei siis tosiaan ole pohjoisin. Vieläkin pohjoisempi kohta on niemi nimeltä Knivskjellodden. Sen näkee hyvin Nordkapilta. Niemelle vie viitoitettu joskin pitkähkö polku Nordkapin-tien varrelta. Sekä Nordkapp että Knivskjellodden sijaitsevat saarella. Pohjoisin Euroopan mantereella sijaitseva kohta on vaikeapääsyinen Kinnarodden Mehamnin lähellä Nordkapista itään päin. Koko Euroopan pohjoisin piste taas sijaitsee joko Frans Joosefin maalla (Venäjää) tai Huippuvuorilla (Norjaa) siitä riippuen, mihin Euroopan ja Aasian välinen raja vedetään.
Alta on laajalle levittäytynyt mutta väestöltään suhteellisen pieni kaupunki. Se sijaitsee sellaisessa risteyskohdassa, että Pohjois-Norjan matkailija pääsee tai joutuu sinne lähes väkisin.
Altan kivikautisia piirustuksia |
Altan suuri nähtävyys ovat kivikautiset kalliopiirustukset (★★). Ne sijaitsevat hiukan keskustan ulkopuolella valtatien vartta länteen vuonon rannalla. Paikalla on myös sisämuseo, vaikkakin itse vetonaula on ulkosalla. Piirustuksia on niin paljon, että kaikkia ei ihan välttämättä jaksa katsoa. Piirustustenihailupolku risteilee kalliolta toiselle. Kuvissa on poroja, ruijanpallaksia, veneitä, ihmisiä jne., ihan taidokkaasti tehtyjä. Osa kalliopiirustuksista on jälkikäteen väritetty punaisella maalilla. Maali on kuitenkin todettu huonoksi ideaksi ja se aiotaan poistaa jatkossa. Maalittomina piirustuksia ei kuitenkaan oikein näe. Kannattaa siis kiirehtiä paikalle, kun maalia vielä on jäljellä.
Shoppailuhaluisen kannattaa suunnistaa Altan keskustaan. Keskusta on kyllä aika ruma. Liikkeitä on vaikea löytää ennen kuin huomaa ison kauppakeskuksen aukion laidalla. Valtaosa myymälöistä on siellä. Niitä on yllättävän paljon näin pieneen kaupunkiin. Alta on selvästikin laajan alueen kaupallinen keskus, koska kaupungin omat asukkaat tuskin elättäisivät niin monta liikettä. Lapissa ei kovin monta shoppailumahdollisuutta ole, mutta täällä on.
Altasta reittimme jatkuu länteen. Asutusta on siellä täällä. Tie kulkee pitkät matkat vuonon rantoja.
Pysähdyspaikkoja on harvassa, mutta rantaan sentään pääsee paikka paikoin. Kannattaa kytätä vuonon pintaa, näkyisikö siellä valaita. Itse näin valaita Langfjordenissa ihan tien varrelta käsin.
Spåkenes kystfort |
Sotahistorian ja betonin rakastajille sopii käyntikohteeksi Spåkenes kystfort (★) samannimisessä kylässä. Kyseessä on natsien linnakkeen rauniot. Tyly betonilinnake tylyssä ympäristössä on kuvauksellinen. Linnake sijaitsee Spåkenes-nimisessä niemessä lähellä kohtaa, jossa valtatie saapuu Yykeänvuonon (Lyngenfjord) rantamille. En uskalla luvata, että paikalle on opasteita, mutta etsivä löytää linnakkeen niemestä ison kukkulan päältä. Vaikkakin pääosa rakennelmista on raunioina, yhteen bunkkeriin pääsee sisälle. Paikka soveltuu visuaalisen estetiikan ihailun lisäksi hyvin parkour-harrastukseen. Linnakkeen taustalla vuonon toisella puolella kohoavat Lyngenin Alpit, Pohjois-Norjan korkeimmat vuoret, milloin eivät ole pilvien peittämät.
Nyt jos on kiire kotiin, kannattaa kääntyä Yykeänperästä (Skibotn) Käsivarteen vievälle tielle. Muussa tapauksessa reitti jatkuu Tromssaan. Sinne pääsee joko kiertämällä rantoja pitkin tai oikaisemalla lautalla Yykeänvuonon yli.
Tromssa (★) on Pohjois-Norjan suurin kaupunki. Se sijaitsee saaristossa Suomen Käsivarren osoittamassa suunnassa. Tromssa ei ole kätevästi oikein minkään reitin varrella, vaan sinne on erikseen mentävä.
Tromssan keskustaa |
Kaupunki on hieman rujo ja sekava. Keskustassa on sikin sokin vanhoja ja uusia rakennuksia eikä tyylitajua ole riittänyt ihan joka paikkaan. Liikennejärjestelyt ovat näin pieneksi kaupungiksi hankalat.
Sadepäivien ratoksi Tromssassa on jos jonkinlaista sisänähtävyyttä, jotka tavalla tai toisella liittyvät pohjoisiin alueisiin ja napaseutuihin. Polaria (★) on akvaariotalo, vetonaulana hylkeet. Sen vieressä on museoitu hylkeenpyyntialus, jonka sisään pääsee tutustumaan. Satamassa sijaitseva Polar-museo (★) on mielenkiintoinen. Siellä selviävät entisajan naparetket, Huippuvuoret, hyljestys, mursustus ja jääkarhustus ja miltä suojeltujen eläinten nahat näyttävät.
Monipuolisin Tromssan museoista on yliopiston museo (★) kaupungin eteläosassa. Siellä voi tutustua saamelaisuuteen, pohjoisten alueiden historiaan ja täytettyihin Pohjolan eläimiin. Tiedekeskus Vitensenteret (★) vastaa Vantaan Heurekaa ja sopii lapsiperheiden ohjelmaan.
Kasvitieteellinen puutarha (★) Tromssan pohjoisosassa on varsin mielenkiintoisesti rakennettu kiviröykkiöiden päälle. Tämä hiukan erikoinen puutarha voi sopia matkaseurueen niillekin jäsenille, joiden lempiharrastuksia eivät ole puutarha ja kasvitiede.
Senja (★★) on Norjan toiseksi suurin saari, joka sijaitsee kohtalaisen lyhyen ajomatkan päässä Kilpisjärveltä ja/tai Tromssasta. Senja on mainittu erityisesti suomalaisten suosimaksi saareksi, jonka olemassaoloa muunmaalaiset eivät tuntisi. Itse en nähnyt saarella ainoatakaan suomalaista mutta muunmaalaisia kyllä.
Saarella kannattaa mieluusti poiketa, jos on lähistölle jo päätynyt. Senjan merenpuoleinen rannikko on varsin dramaattinen. Vuorten, vuonojen ja kallioiden välissä on pikkukyliä ja jopa iso hiekkaranta. Senjan merenpuoleinen tie on nimetty kansalliseksi turistitieksi. Se on ajamisen arvoinen hyvän näkyvyyden vallitessa.
Bergsbotn, Senja |
Aikaa Senjan-kierrokseen kannattaa varata koko päivä. Senjan tiet ovat varsin kapeat ja valitettavasti ainakin vuonna 2016 käsittämättömän surkeassa kunnossa. Auto on vaarassa särkyä ja ihmiset myös, jollei malta madella.
Senjan erikoisuus on maailman suurin peikko, Senjatrollet (★). Kyseessä on turistirysä: peikon muotoinen talo, jonka sisälle on kyhätty kuvaelmia peikkosaduista. Paikka ei kyllä oikein jaksa innostaa turistinähtävyytenä. Se sopinee paremmin norjalaislapsille, joille peikkojutut ovat entuudestaan tuttuja. Melkoinen saavutus talo silti on. Omaperäinen taiteilija-yrittäjä on sen rakentanut ja esittää siellä itse peikkoa. Paikallisten kritiikin nähtävyyden mauttomuudesta hän on ripustanut peikkotalonsa seinälle.
Reitti 5 alkaa olla lopussa. Senjalta samoin kuin Tromssasta pääsee Suomeen kahta eri reittiä.
Eteläisempi paluureitti kulkee Ruotsin kautta Narvikin läheltä. Narvikin kaupunkiin voi tutustua poikkeamalla reitiltä hiukan sivuun. Heti Ruotsin rajalla maisema muuttuu aivan toisenlaiseksi. Siitä lähtee hyvä suora tie Kiirunan kautta Suomen suuntaan. Matkalla voi pysähtyä vaikka vaeltelemaan Abiskon kansallispuistossa tai sitten shoppailemaan Kiirunassa. Nopeaa tietä riittää Svappavaaraan, josta sitten on useampia reittivaihtoehtoja Suomen suuntaan sen mukaan, mihin kohti Suomea tähtäilee. Tätä kautta palatessa voi kätevästi tutustua myös meänkielisten asuinseutuihin.
Pohjoisempi paluureitti kulkee Suomen Käsivartta pitkin. Ensin ajetaan hiukan pohjoiseen, mutta sitten Skibotnin kohdalta käännytään Kilpisjärvelle. Siitä pudotellaan etelään päin Suomen kamaraa pitkin. Reitillä on hyvä pitää taukoa esimerkiksi Saanan päälle kiipeillen taikka vaikka kolmen valtion rajapyykillä vieraillen.
Tämä reitti ei varsinaisesti ole mikään Norjan-kierros vaan pikemminkin pistäytyminen Jäämeren rannalla Koillis-Norjassa. Matkalla tutustutaan suomalaisperäisiin kveeneihin Pykeijan kylässä. Tiedot ovat vuodelta 2003.
Koillis-Norjaan pääsee Suomen puolelta Inarista kaunista Sevettijärven–Näätämön tietä pitkin. Tien varrella ei ole juuri mitään paitsi metsäisiä ja järvisiä maisemia. Norjan puolella maisemat vain paranevat, kun reitti kääntyy kohti pohjoista.
Näin pohjoisessa kesäaurinko paistaa läpi yön verraten korkealta – tai sitten tuulee lujaa ja sataa vaakasuoraan. Vaatteet olivat loppua kesken, vaikka juhannukseen oli ainoastaan viikko. Pipot mukaan ja sadekamppeet.
Kveenit, kväänit eli kainulaiset ovat suomalaisperäistä väestöä Pohjois-Norjassa. Ankeiden olojen vuoksi suomalaisia muutti erityisesti 1700–1800-luvuilla Norjan puolelle Ruijaan. Suomalaisperäistä väestöä asui laajalla alueella Käsivarren päästä Yykeänvuonolta aina Venäjän rajalle asti. Norjalaiset kutsuivat näitä heitä kveeneiksi. Kveeneillä oli oma, alueen norjalaisista ja saamelaisista eroava kulttuurinsa ja kielensä. Eräässä vaiheessa Norjan historiaa muita kuin norjankielisiä pyrittiin norjalaistamaan. Kveenit koettiin uhaksi; pelättiin Suomen jopa vaativan pohjoisesta alueita itselleen. Norjalaistamispolitiikka onnistui ja kveenit norjalaistuivat. Kveenin kielen käyttö väheni.
Nimeä kveeni on joskus käytetty haukkumasanana. Nykyään osa kveeneistä pitää nimestä, osa ei hyväksy sitä. Kveenin kieli muistuttaa hyvin paljon suomea. Se pohjautuu peräpohjalaismurteisiin ja sitä voi myös pitää suomen murteena. Kveenin piirteitä ovat mm. lainasanat norjasta ja saamesta sekä đ-kirjaimella kirjoitettava soinnillinen ð-äänne. Kveenillä on nykyisin Norjassa virallinen vähemmistökielen asema. Kveeni eli pitkään vain puhekielenä; kirjakieltä ollaan kehittämässä.
Siellä täällä voi Pohjois-Norjassa vielä nähdä jälkiä kveenin kielestä esimerkiksi paikannimissä. Paikoin kieli on säilynyt elävänä. Näin on Pykeijan kylässä.
Varanginvuonon rannalle saavuttaessa käännytään E6-tieltä sivutielle Bugøynesin eli Pykeijan, Pykeijän tai Pykeän kylään (★★). Matkaa valtatieltä kertyy vuonon vartta yhteen suuntaan parikymmentä kilometriä. Kylä on vielä tänäkin päivänä varsin syrjässä muusta maailmasta. Syrjäisyys on vaikuttanut siten, että suuri osa kylän asukkaista on edelleenkin suomalaisperäisiä kveenejä.
Bugøynes eli Pykeija, hyvin säilynyt kveeniläiskylä Jäämeren rannalla |
Pykeija sijaitsee kallioilla Varanginvuonon rannalla. Itse kylä on täynnä värikkäitä puutaloja, hyvin säilynyt ja varsin kuvauksellinen. Paikkakunnalla ei ole varsinaisia nähtävyyksiä, vaan nähtävyys on kylä itse. Historian oikusta säästyi toisen maailmansodan tuhoilta. Kylässä on mahdollista saunoa, soudella, uida ja vaikka sukeltaa Jäämeressä. Lähistöltä lähtee myös polku lintukalliolle.
Kylässä puhuttiin aiemmin pitkään lähes yksinomaan suomea, jota kyläläiset itse kutsuvat meänkieleksi. Edelleenkin asukkaista monet puhuvat tai ainakin ymmärtävät suomea. Sukupolvien vaihtuessa norja on kuitenkin vallannut alaa, sillä nuorempi ikäpolvi on oppinut puhekielekseen norjan.
Pykeija |
Pykeijassa kannattaa tieten tahtoen piipahtaa yöpymässä. Voit yöpyä Jäämeren sauna -nimisessä paikassa, joka on muutama mökki omakotitalon pihassa Varanginvuonon rannalla. Paikalla on hieno merimaisema, hiekkaranta sekä suomenkielinen palvelu.
Pykeijassa pääsee uimaan Jäämeressä |
Pykeijasta on mahdollista jatkaa Norjan-kierrosta joko aivan Norjan koillisnurkkaan Kirkkoniemen suuntaan tai vaikka Varanginvuonon pohjoisrantaan. Itse poistuimme Nuorgamin kautta Tenon Suomen puoleista rantaa (○). Totesimme taas kerran, että paluumatkalla Norjasta Suomen hienotkaan maisemat eivät näytä turistin silmissä miltään. Matkailussa kannattaakin ilmeisesti keskittyä vain menomatkaan.
Norjan pääkaupunki Oslo sijaitsee Etelä-Norjassa Oslovuonon rannalla. Automatkaa Tukholmasta kertyy reilut 500 kilometriä. Osloon voi myös lentää. Lentokentältä pääsee keskustaan kätevästi junalla. Rautatieasema sijaitsee ydinkeskustassa pitkän shoppailukadun Karl Johans gaten päässä.
Karl Johans gate, Oslo |
Oslossa ei ole erityistä yksi ylitse muiden -nähtävyyttä, mutta sitäkin enemmän taidetta, museoita, vanhoja rakennuksia jne.
Oslossa on hyvät mahdollisuudet museoitua totaalisesti. Yllä mainittujen museoiden lisäksi Oslossa on mm. vastarintamuseo, armeijamuseo, raamattumuseo, holokaustimuseo, luonnonhistoriallinen museo, työmuseo, meriaiheisia museoita, lastentaidemuseo, Nobelin rauhanpalkintomuseo ja (tietenkin) Oslo-museo. Monet museot sijaitsevat Bygdøyn niemellä hiukan keskustan ulkopuolella.
Akershusin linna |
Oslossa on kätevä liikkua kaupunkipyörällä (bysykkel). Se on myös edullinen. Jos haluaa nähdä Oslon nopeasti, voi hypätä pyörän selkään ja kierrellä rannan katuja. Alueella on sekä uutta että vanhaa rakennuskantaa, jonka katseleminen riittää ohjelmanumeroksi. Kaupunkipyöräasemia on ripoteltu sinne tänne pitkin kaupunkia. Rautatieasemalta voi aloittaa.
Oslon kaupungintalo satamassa |
Oslon oopperatalon katolla voi käyskennellä. |
| Lue myös: Alpit Islanti |
Tielaitos (mm. vuoristoteiden aukiolo)
Karttapohjat ©Statens kartverk. Julkaistu Statens kartverkin luvalla.
Norja: Matkakertomus ja -opas
URN:NBN:fi-fe201701011000
