Kuolleiden luetteloihin kirjattiin kaikkien kuolleiden suomalaisten peruskuolinsyy numerokoodilla. Tällä sivulla esitellään vuosina 1969–1970 sarakkeessa PERUS-K.SYY käytetyt koodit. Tapaturmaisesti kuolleille on lisäksi tapaturmakoodi (1969–).
Kuolinsyiden numerokoodaus uudistui vuonna 1969. Tilastokeskuksen kuolleiden luetteloihin merkittiin numerokoodilla vainajan peruskuolinsyy, joka oli (a) tauti tai vamma joka on pannut alulle välittömästi kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan tai (b) tapaturmaan tai väkivaltaan liittyvät olosuhteet, joista kuolemaan johtanut vamma aiheutui. Jos kuolemaan liittyi useita kuolinsyitä, muut syyt merkittiin kuolintodistukselle, mutta Tilastokeskuksen kuolleiden luetteloissa niitä ei ole.
Kuolinsyiden numerokoodit määriteltiin kansainvälisessä ICD-8-luokituksessa. Luettelossa ne koodit ovat kuolinsyitä, joiden edessä on joko N-kirjain tai ei lainkaan kirjainta. Koodit ovat 3- ja 4-numeroisia. Kolme ensimmäistä numeroa kertovat kuolinsyyn ja desimaaliosa tarkentaa sitä.
Suomessa laadittiin ICD-koodien pohjalta Lääkintöhallituksen Tauti- ja kuolinsyyluokitus 1969, jonka voit ladata PDF-muodossa. Lääkintöhallituksen tautinimet ovat osittain suomeksi ja luetteloa on siksi helpompi lukea kuin ICD-koodeja. Lääkintöhallituksen koodit ovat ICD-koodeja tarkempia, nimittäin 5-numeroisia, muotoa 123,45.
Tilastokeskuksen vuosien 1969 ja 1970 kuolleiden luetteloissa sarakkeessa PERUS-K.SYY käytettiin joko kolmen tai neljän numeron tarkkuutta. 3-numeroinen koodi päättyi viivaan: 123- tarkoitti kuolinsyytä 123. Tätä merkintää käytettiin ohjeen mukaan silloin, kun kuolinsyyllä ei ollut alaryhmää. 4-numeroinen koodi oli tarkempi: esimerkiksi 1234 tarkoitti kuolinsyytä 123,4 (123.4). Selvittääksesi kuolinsyyn etsi numero joko ICD:n tai Lääkintöhallituksen luettelosta.
Joissain tapauksissa ICD-koodi ja suomalainen koodi eroavat. Tilastointiin on ilmeisesti käytetty ICD:n versiota.
Kuolinsyyt 000–796 ovat tauteja. Nämä kuolinsyyt esiintyvät yllä mainituissa luetteloissa ilman etukirjainta.
Kuolinsyyt 800–999 ovat tapaturmaisia kuolemia. Varsinaisten tapaturmien lisäksi ne kattoivat myös myrkytykset, itsemurhat ja murhat. Tapaturmaisilla kuolemilla oli kaksi koodia.
Peruskuolinsyynä (PERUS-K.SYY) Tilastokeskuksen luetteloissa ilmoitetaan niin sanottu N-koodi (N800–N999), joka ICD-luokituksessa on N-kirjaimella ja Lääkintöhallituksen luokituksessa ilman N-kirjainta. Nämä koodit kuvaavat tapaturman, myrkytyksen, itsemurhan tai pahoinpitelyn aiheuttaman vamman laatua (esim. kallon murtuma).
Vamman syyn (esim. konetapaturma) kertoo luettelon sarake E-NIM. Nämä niin sanotut E-koodit löytyvät sivulta tapaturmakoodit (1969–). Edellä mainittua Lääkintöhallituksen luetteloa ei Tilastokeskuksen E-NIM-sarakkeeseen kannata käyttää, sillä niissä on osittain eri E-koodit.
Sekä kuolinsyykoodit että E-koodit siis vaihtuivat 1969. Vanhempia koodeja ei voi käyttää Tilastokeskuksen luetteloihin 1969 alkaen.
Kuolintodistuksella voitiin edellä mainitun Lääkintöhallituksen ohjeen mukaan ilmoittaa joko yksi kuolinsyy tai myös useampia.
Peruskuolinsyyksi oli Lääkintöhallituksen mukaan tarkoitus tilastoida se sairaus tai vamma, joka aloitti kuolemaan johtaneen tapahtumasarjan. Perussyyn I (c) seurauksena ilmaantuneet tilat oli ohjeen mukaan merkittävä kohtiin I (b) ja (a). Jos kuolintodistus oli epätyydyttävästi laadittu, esimerkiksi kuolinsyyt olivat väärässä järjestyksessä tai oli käytetty liian yleisluontoista syytä, tilastoon voitiin valita muukin peruskuolinsyy kuin kuolintodistukselle oli merkitty.
Seurakuntien kuolleiden ja haudattujen luetteloissa kuolinsyy voi olla mainittu joko sanallisesti, numerokoodilla tai kummallakin. Luetteloissa voi esiintyä myös useita kuolinsyitä. Joissain luetteloissa syyt on eroteltu esimerkiksi merkinnöillä I a, b, c ja II.
Tätä artikkelia varten ei ole tutkittu, miten merkintöjä ja koodeja on seurakunnissa sovellettu. Jos merkintä on epäselvä, kuolinsyyt voi tarkistaa kuolintodistukselta.