Islannin lippuIslanti: Saaren kiertäjän matkaopas

Islanti

Islanti on löyhkäävän juomaveden, mutalähteiden, tulivuorten, maahisten, hyttysten, sateen ja tuulen piinaama hankalien etäisyyksien maa kaukana kaikesta. Siis täydellinen matkakohde niille, jotka etsivät jotain muuta kuin auringon lämpöä ja halpaa hintaa.

Tämä matkaopas on kirjoitettu niille, jotka aikovat kesälomallaan kiertää Islannin autolla. Ensin on yleistieto-osuus, jonka jälkeen kierretään koko maa Reykjavķkista käsin. Matkalle mahtuvat kaikki tunnetuimmat Islannin nähtävyydet. Lopuksi pulahdetaan kuumaan lähteeseen. Opas perustuu omaan kokemukseen. Tiedot ovat vuodelta 2013.

Lue myös: Norja
Sisällys:

Yleistietoa Islannista

Islanti on Euroopan läntisin maa, saarivaltio Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen rajalla. Se on samaan aikaan sekä tuttu Pohjoismaa että vieras, kummallinen saari kaukana merellä.

Islannin kartta

Islannin-kierros: 1–2–3–4–5–6–7–8
Klikkaa karttaa saadaksesi reittiohjeen

Islannissa on vähän väkeä ja paljon maata. Suuri osa maasta on käytännössä autiota. Asutusta on rannikon lähellä. Erityisen paljon väestöä on keskittynyt Reykjavķkin tienoille. Toinen, joskin paljon edellistä pienempi asutuskeskus on pohjoisessa sijaitseva Akureyri. Koko rannikko ei ole asuttu. Mm. Kaakkois-Islannin pitkä rannikko on hyvin harvaan asuttu. Niiden ainoiden kylien välillä on pitkät välimatkat.

Islannin sisämaa on laajalti asumatonta autiomaata. Siellä on vuoristoja, jäätiköitä ja tulivuoria. Autiomaahan ei ole menemistä, jollei tiedä, mitä on tekemässä.

Väkiluvulla mitaten Islanti on kääpiövaltio. Euroopan valtioista se on kuudenneksi pienin. Islanti onkin Euroopan harvimmin asuttu maa. Myös maailman mitassa se sijoittuu kaikkein harvimmin asuttujen valtioiden joukkoon.

Islantilaiset ylpeilevät maan vanhalla demokratialla, joka on peräisin ainakin vuodelta 930. Tosiasiassa Islanti oli vuosisatoja alistettu Norjalle ja Tanskalle. Nyky-Islanti on muita Pohjoismaita amerikkalaisempi, minkä voi huomata vaikka vesipostien muodosta tai ruokakaupan valikoimista.

Vaikka Islanti on Pohjoismaa, on Suomen ja Islannin välillä tulliraja. Mahdolliset tuonti- ja vientirajoitukset kannattaa ottaa huomioon, sillä ne koskevat yllättäen mm. elintarvikkeita.

Islannin kesä on kylmä. Varaudu heinäkuussakin vain muutamaan plusasteeseen. Varsinkin jäätikön vieressä voi olla kylmää. Välillä sataa ja välillä sataa kovemmin. Tuulee. Toisaalta lämpötila voi muuttua myös kesäiseksi ja kivuta jopa yli 20 asteen.

Žingvellir

Maahisten ja haltioiden sanotaan majailevan Islannin kivissä ja kallioissa

Maahan saapuminen

Islantiin mennään Suomesta lentokoneella. Matkailijan helpotukseksi Suomesta on Keflavķkiin suora lentoyhteys. Lento kestää noin 3½ tuntia.

Kannattaa huomata, että Keflavķkin kansainvälinen lentokenttä ei ole Reykjavķkissa. Autolla matka Keflavķkin lentokentältä pääkaupunkiin Reykjavķkiin kestää kolme varttia. Reykjavķkin keskustassa on kyllä omakin lentokenttä; se on maan sisäisiä lentoja varten. Älä sotke kenttiä tai myöhästyt lennolta.

Laivallakin Islantiin pääsee, mutta reitti on hidas ja meri keikuttaa. Laivamatka kestää Tanskasta kaksi päivää yhteen suuntaan ja takaisin saman verran. Tulosatama on Itä-Islannin harvaanasutuilla vuonoilla. Reitillä on bonuksena mahdollisuus poiketa Färsaarilla. Norjan Bergenistä on joskus ollut lauttayhteys Islantiin, mutta se ei liikennöinyt enää 2013.

Vain harva uskaltautuu auton kanssa merimatkalle. Islannissa näkee lähes pelkästään islantilaisia autoja. Omat autot on jätetty kotiin ja matkaa tehdään vuokra-autolla.

Tiet ja liikenne

Varoitusmerkki

Islannin päätiet ovat yllättävän hyvät ottaen huomioon vähäisen väkiluvun ja maan laajuuden. Päätiet ovat verraten kapeita, mutta suurin osa on päällystetty. Ruuhka tuskin pääsee pahemmin yllättämään muualla kuin Reykjavķkissa.

Islannissa on käytännössä yksi päätie. Se on 1-tie, joka kiertää koko saaren ympäri. 1-tie oli vuonna 2013 jo kokonaan asvaltoitu lukuun ottamatta osuutta Egilsstaširin ja Djupivogurin välissä. Lisäksi maassa on muutamia muita isompia teitä, jotka nekin on päällystetty.

Loput tiet ovat sorateitä. Suomen hyviin sorateihin verrattuna Islannin soratiet voivat olla todella kurjia. Suosittukin turistitien pätkä voi olla mahdotonta höykkyytystä tai sitten sora ottaa henkilöauton pohjaan. Kannattaa varautua todella hitaaseen matkantekoon ja kuoppien väistelyyn.

Tavallisella henkilöautolla pärjää hyvin, jos pysyttelee asvalttiteillä. Maastoauto tulee pian tarpeeseen, jos yrittää millekään vähäisemmälle tielle. Erityisesti kannattaa huomata, että Islannin sisäosien ns. F-teille ei pikkuautolla ole asiaa, vaan tarvitaan maastoauto ja lisäksi taito ajaa maastoautoa ja ylittää jokia ilman siltaa, siis ajamalla jokeen. Kannattaa hankkia kartta, josta näkee tien päällysteen ja sen, mitkä tiet ovat F-teitä.

Jos joskus tekee mieli valittaa Suomen teiden kuntoa, kannattaa käydä Islannissa. Islannin olosuhteisissa lienee varminta omistaa superjeeppi, jossa on valtavat renkaat. Leveitä ja korkeita superjeeppejä tulee Islannissa vastaan tuon tuostakin. Niillä pystyy ajamaan myös jäätiköillä. Kesäistä asvalttitietä ajaleva turisti selviää onneksi ilmankin.

Yleisrajoitus asvalttiteillä on 90 km/h, minkä päätiet hyvin sallivatkin. Sorateillä maksiminopeus on 80 km/h, mutta ei kannata kuvitella, että sellaisen nopeuden pystyy välttämättä saavuttamaan. Taajamissa ajetaan korkeintaan viittäkymppiä, mutta taajamia ei Islannissa kovin paljon ole kaahailua häiritsemässä.

Huoltoasemia on ainakin 1-tiellä hyvin löydettävissä. Bensan riittämisesta täytyy pitää erityishuolta lähinnä pyrittäessä sisämaan asumattomille seuduille, joilla seuraavaan asemaan voi olla satoja kilometrejä matkaa. Jostain syystä polttoaineen hinta on lähes sama joka asemalla.

Tie Pohjois-Islannissa

Hyvällä onnella aurinko näyttäytyy ja tiekin on näin hyväkuntoinen

Raha ja ostokset

Islanti on turistille törkeän kallis maa. Matka Islantiin tulee paljon kalliimmaksi kuin vastaava matka Norjaan tai Sveitsiin, joita niitäkin jotkut pitävät kalliina. Hintaero oli 2010-luvun alussa sellainen, että 10 päivää Islannissa vastaa 15 päivää Keski-Euroopassa. Erityisen kallista on lentämisen lisäksi majoitus ja auton vuokra. Ruokakauppojen hinnat sen sijaan ovat suomalaiselle kukkarolle sopivammat. Ravintolahinnoissa on vaihtelua, samoin majoituksessa, mistä lisää tuonnempana.

Islannin valuutta on kruunu (króna, monikossa krónur). Kruunu jakautui ennen 100 äyriin (eyrir, mon. aurar). Nyt äyrejä ei enää näe kuin polttoaineiden litrahinnoissa. Yksi kruunukin on niin heikko, ettei sillä saa yhtään mitään. Setelistö ei ole pysynyt inflaation ja devalvaation tahdissa mukana ja niinpä suurinkin seteli oli vuonna 2013 euroissa enää vain noin kolmen kympin arvoinen. Mahdollinen euron käyttöönotto ja EU-jäsenyys ovat Islannissa poliittisen kiistan kohteena.

Turistin onni ja harmi on hurjasti heiluva valuuttakurssi. Kruunun kurssi on vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen romahtanut noin puoleen. Ainakin teoriassa heikko kruunu tietää edullisempia hintoja suomalaisille. Käytännössä islantilaiset taitavat olla sen verran ovelia, että kurssietu ulosmitataan turistilta nostamalla kruunuhintoja, mikä tietysti kuuluu asiaan.

Islannin kruunu oli ainakin vielä 2013 vain rajoitetusti vaihtokelpoinen. Suomesta kruunuja oli mahdotonta saada järkevällä kurssilla. Eräät rahanvaihtajat kyllä tarjosivat kruunuja, mutta aivan kaheliin kurssiin. Vaihto oli käytännössä pakko hoitaa Islannissa. Keflavķkin lentokentällä on Landsbankin rahanvaihtopiste, jossa kurssi tosin oli heikompi kuin muissa Landsbankin konttoreissa mutta huikeasti parempi kuin Suomessa.

Korttimaksaminen onnistuu Islannissa todella hyvin ja saattaa tulla käteistä halvemmaksi. Kannattaa silti pitää tukku seteleitä taskussa, sillä kortti ei kuitenkaan kelpaa aivan joka paikassa.

Islannissa toteutuu vielä se, mikä Suomessakin oli ennen tavallista. Pikkupaikkakunnilla on vielä yllättävän monipuolisia palveluita saatavissa. Mm. pankkikonttoreita on vähän siellä täällä ja postitoimiston saattaa löytää kylästä, jossa ei ole juuri mitään muuta. Palveluverkostoa ei ole karsittu niin paljon kuin Suomessa.

Ainakin heinäkuussa Islanti vaikuttaa elävän myöhäisessä päivärytmissä. Aamuisin tiet ovat tyhjät, kaupungit hiljaisia ja liikkeet kiinni. Liikkeiden aukioloajat pikkupaikoilla ovat rajalliset. Kauppa saattaa hyvinkin aueta kesällä vasta 10 tai 11 aikaan. Talvella kauppa aukeaa ehkä vieläkin myöhemmin. Kaupat myös sulkevat aikaisin. Mitään yleistä aukioloaikaa ei näytä olevan, vaan aukioloajat ovat mitä milloinkin. Viikonloppuisin kauppa voi olla kokonaan kiinni. Tavallinen lounasaika tuntuu olevan n. 11.30–14.

Vuokra-auton valintaan kannattaa käyttää tovi jos toinenkin. Vuokraamoja on yllättävän monia ja hinnat vaihtelevat hurjasti. Pikkuvuokraamoissa hintataso voi olla satasia halvempi kuin ketjuilla.

Syöminen

Tunnetuin islantilainen ruoka lienee mätä hai. Sen pelossa ei kannata jättää Islantiin menemättä. Islannissa on turistille ihan hyvät ja monipuoliset ruokakaupat. Ketjuja on useita ja hinnat 2013 suomalaisittain kohtuullisia. Autoilijan onneksi maa on niin kylmä, että ruuat säilyvät kesälläkin hyvin auton takakontissa.

Kokeile ehdottomasti kuivattua kalaa (haršfiskur). Sitä on saatavilla joka kaupassa muovipussissa. Kala on joko ohuina levyinä tai revittyinä lastuina. Kala syödään sellaisenaan eikä se maistu lainkaan mädältä hailta. Kuiva kala sopii retkiruuaksi ja pitkän automatkan ohjelmaksi.

Kuivattua ja suolattua merilevää on myös saatavilla joissain kaupoissa. Levän maku on erikoinen eikä se sovi sellaisenaan välipalaksi. Valaan lihaa on myytävänä ruuaksi valmistettavaksi.

Reykjavķkissa on paljon ravintoloita, mutta hintataso vaihtelee. Outoa kyllä, japanilaista sushia saattaa saada kohtuuhintaan. Syrjäisemmillä alueilla ravintolapalveluita ei välttämättä ole lainkaan saatavissa tai ainakaan niitä ei löydä. Isommilta huoltoasemilta saa hodareita ja hamppareita ynnä muuta tukevoittavaa evästä.

Vesijohtovesi haisee Islannissa paikoin kananmunalta, esimerkiksi Reykjavķkissa. Kanat eivät ole munineet vesitorniin, vaan kyseessä on vedessä oleva rikki. Haiseva vesi on kuitenkin täysin juomakelpoista ja maistuu normaalilta.

Yöpyminen

Seuraa oppaan säästöosuus. Yöpymispaikkojen valinnalla on mahdollisuus säästää todella pitkä penni, tai siis kruunu, vai pitkä euroko se nykyään on. Majoitushinnat vaihtelevat melko kalliista sairaan kalliiseen. Melko kalliilla ja sairaan kalliilla vaihtoehdolla voi olla moninkertainen hintaero.

Edullisia majoitusvaihtoehtoja kannattaa etsiä yksityismajoituksesta ja leirintäalueilta. Kohtuuhintaisia leirimökkejä on saatavissa, mutta taso heittelee. Kannattaa varautua henkisesti, että WC on tukossa, tiskivesi valuu kaappiin ja suihku on kätevästi kylmätilassa ulkona. Budjettimatkustus terästää hermoja ja aisteja. Talouskriisistä on matkailijalle se etu, että islantilaiset vuokraavat innokkaasti asuntojaan matkustajille. Ainakin AirBnB-palvelusta voi löytyä huomattavan edullisia ja hyviä vaihtoehtoja hotelliyölle. Yksityismajoissa saattaa omatoimimatkustaja asua kohtuuhintaan leveästi omakotitalossa, kun hotellimatkustaja kärvistelee kalliissa hotellihuoneessaan.

Islannissa on suosittua ns. makuupussimajoitus sisätiloissa. Tällöin oletetaan, että matkustajalla on oma makuupussi mukana. Edullisissa majoissa kannattaa varmistaa, että hinta todella sisältää liinavaatteet. Niiden vuokraus voi olla hyvinkin hintavaa.

Matkailusesonki on Islannissa lyhyt ja silloin voi majapaikan saanti olla kiven takana. Kehotan varaamaan pikkukylistä paikat jo huomattavan etukäteen, erityisesti suositulta Mżvatnin seudulta. Kaksi kuukautta etukäteen on jo ehkä liian myöhäistä. Kun kaikki on täyttä ja seuraavaan kylään tuntien ajo, asialla on suurta merkitystä. Perhehuoneita on saatavissa, mutta ei suinkaan joka kylässä, mikä kannattaa perhematkustajien ottaa huomioon.

Yöpyminen on islanniksi overnatting. Tällä hakusanalla saattaa löytää yöpymispaikan, jota millään hotel-sanalla ei löydy.

Leirhnjśkur

Mutalähde. Leirhnjśkur, Krafla.

Kieli

Islannin kieli on teoriassa sukua muille pohjoismaisille kielille. Läheisintä sukua se on fäärin kielelle, mutta jos fäärin taito ei ole ihan hanskassa, ei siitä ole apua. Kouluruotsista islanti eroaa niin paljon, ettei puhetta voi lainkaan ymmärtää. Tekstiä voi auttavasti ymmärtää arvailemalla sanoja. Islantilaiset sanat muistuttavat ruotsia sillä erotuksella, että ne taipuvat mitä merkillisimmillä tavoilla. Päätteiden lisäksi sanat muuttuvat myös keskeltä. Mm. a on innokas muuttumaan ö:ksi.

Islantilaisilla on aivan omia kirjaimiaan: ž (thorn) ja š (eth). Molemmat ovat englannista tuttuja th-äänteitä. Ž-äänne on soinniton th (think). Vastaava soinnillinen th (this) on pienellä kirjaimella š ja isolla Š. Suomalaiselle riittää, jos mieltää š-kirjaimen kummaksi d:ksi (tai dh:ksi). Islannin sanojen š:tä vastaa usein ruotsissa d-äänne, mikä auttaa sanojen arvailua.

Varsin omalaatuista porukkaa islantilaiset ovat pitäessään kiinni muinaishistoriallisista harakanvarpaistaan, joista muut ovat aikaa sitten luopuneet. Ž-kirjain ei esiinny missään muussa nykykielessä. Kirjain š esiintyy nykyään islannin lisäksi vain fäärissä ja ruotsin älvdalskan murteessa; fäärissäkin vain oikeinkirjoituksessa, ei omana äänteenään. Jos suomalaisilla on tietokoneissaan ääkkösongelmia, islantilaisilla lienee vielä hankalampaa. 1980-luvulla täytyi islantilaisia tietokoneita varten kehittää ihan oma merkistönsä. Nyttemmin harakanvarpaat näkyvät jo ilman eri asennuksia.

Harakanvarpaiden lisäksi islantilaiset käyttävät muitakin meille vieraita kirjaimia. Kirjain ę on ai, ei siis mikään ää. Į lausutaan au ja ó puolestaan ou, mutta é sitä vastoin je. Sitten tulee helpompaa: Ś on ihan tavallinen u ja i, ķ, y ja ż ovat kaikki i-äänteitä. Täydelliset ääntämisohjeet ovat niin monimutkaiset, että niitä kannattaa tutkia oppikirjoista.

Eräitä paikannimiä: Mżvatn (miivahtn), Höfn (höpn), Eyjafjallajökull (eijafjatlajökutl), Žingvellir (thinkvetlir), Keflavķk (keplaviik). Nimissä Keflavķk ja Reykjavķk on aksentti-ķ, vaikka niitä kyllä näkee usein kirjoitetun raa’asti ilman aksenttia.

Englanniksi Islannissa pärjää tavallisesti erinomaisesti. Selitys on ilmeinen, kun muistaa, että Islanti sijaitsee englanninkielisten maiden välisellä merellä eikä missään Skandinaviassa.

Islannissa saattaa tavata myös ihmisiä, jotka ovat opetelleet ruotsia. Islantilaisilla on tiettävästi koulussa pakkoenglannin lisäksi pakkotanska tai sitten norja tai ruotsi.

Kiertomatka Islannin ympäri

Islannin kartta

Islannin-kierros: 1–2–3–4–5–6–7–8
Klikkaa karttaa saadaksesi reittiohjeen

Liikenneyhteydet ovat Islannissa rajalliset. Islannissa on yksi päätie, joka kiertää koko saaren. Koska maan sisäosa on vaikeapääsyinen, kätevin tapa nähdä koko maa onkin ajaa sen ympäri. Myös päänähtävyydet ovat asettuneet maan eri puolille siten, ettei mikään lyhyempi reitti kata niitä kaikkia. Jos maasta haluaa saada monipuolisen kuvan, on kiertomatka miltei välttämätön. Pelkkä Reykjavķkissa notkuminen ei anna maasta kattavaa kuvaa. Reykjavķkissa voisi jopa luulla, että Islanti on tavanomainen tiuhan asuttu länsieurooppalainen maa.

Alla seuraa konkreettinen matkaehdotus Islannin-ympäriajoksi vuokra-autolla. Kierros lähtee Keflavķkin lentokentältä ja kiertää saaren myötäpäivään. Islanti on täysin mahdollista ajaa myös vastapäivään. Suunta on vapaasti valittavissa omaan aikatauluun sopivaksi. Ajomatkaa reitille tulee vähintään 1500 km, mutta käytännössä poikkeamisineen lähemmäs 2000 km.

Islannin ympäriajoon kannattaa varata vähintään 10 päivää, mieluummin enemmän. Reykjavķkin–Keflavķkin seudulla kuluu helposti pari yötä sekä saapuessa että lähtiessä, mikä jättää kiertomatkalle 6 yötä. Tämäkin aikataulu on tiukka. Aikataulu olettaa, että maahan saavutaan lentämällä Keflavķkiin ja kiertämiseen käytetään vuokra-autoa. Matkanjärjestäjät myyvät jopa alle viikon omatoimimatkoja, mutta sellainen ei ole käytännössä mielekäs. Silloin keskitytään vain kilometrien nielemiseen eikä matkailulle jää aikaa.

Reykjavķk

Reykjavķk

1. Reykjavķk

Islantiin saavutaan lentokoneella Keflavķkin lentokentälle (tunnus KEF). Keflavķkista on noin kolmen vartin ajomatka pääkaupunki Reykjavķkiin; tie kuuluu Islannin leveimpiin ja parhaimpiin. Vuokra-auton voi hyvin ottaa saman tien lentokentältä, mutta myös pääkaupungista niitä saa.

Reykjavķk on yllättävän vilkas kaupunki ollakseen niin pieni. Liikenteen määrä ruuhka-aikana hämmästyttää. Pääkaupungissa autoilu on kuitenkin täysin mahdollista ja parkkipaikkoja on löydettävissä aivan keskustastakin.

Kaupunki ei oikeastaan ole järin mielenkiintoinen. Paikoin se on myös ruma. Reykjavķkissa saa kuitenkin hyvin kulumaan yhden kokonaisen päivän, jollei muuten, niin pyörimällä keskustan ostoskadulla. Koska Islannin muut kaupungit ovat hyvin pieniä, kaikki vähänkin erikoisempi kaupunkiasiointi kannattaa hoitaa Reykjavķkissa.

Parhaiten tuntumaa Reykjavķkiin saa nousemalla hissillä Hallgrķmskirkjan torniin. Sieltä näkee koko kaupungin ja kuinka pieni se onkaan. Karkeasti kaksi kolmasosaa maan väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla. Siihen verrattuna loppuosa maasta onkin sitten melkein asumatonta. Pienet on piirit.

Joka on kiinnostunut Islannin historiasta, suunnannee Islannin kansallismuseoon. Se on hyvin tavallinen kansallismuseo eikä järin yllättävä. Toinen museo 871±2 sijaitsee kätevästi suoraan keskustassa. Kyseessä on ikivanhat viikinkitalon perustukset erään talon kellarissa. Paikka on nopeasti katsottu, ellei ole erityisen kiinnostunut kivimuureista. Islantilaisille paikka on siitä erityinen, että sen otaksutaan olevan lähellä sitä paikkaa, johon Islannin ensimmäinen tunnettu maahanmuuttaja asettui asumaan.

2. Reykjavķkista Akureyriin

Reykjavķkista on matkaa Akureyriin lähes 400 km. Alkumatka on jonkin verran tasaisempaa kuin loppuosa. Loppumatkalla tie kiipeää varsinaiseen vuoristoon. Tie on hyvä mutta pitkä, ainakin 5 tuntia. Jos matka tuntuu liian pitkältä kertarepäisyllä vedettäväksi, järkeviä yöpymisvaihtoehtoja löytyy ainakin Blönduósin–Skagaströndin nurkilta meren rannikolta.

Matkalle sattuu joitain nähtävyyksiä. Borgarnesissa alkumatkasta on Islannin asutusmuseo, Landnįmssetur Ķslands. Jollei ole perehtynyt Islannin historiaan ja erityisesti kiinnostunut asuttamisen vaiheista, tämän museon voi ohittaa. Museossa kuljetaan luurit korvilla ja kuunnellaan kuulokkeista kuivakkaa selostusta. Yllättäen selostus on saatavilla myös suomeksi, mutta eipä tuttu kieli mitään auta, jos tarina ei ole riittävän mielenkiintoinen.

Glaumbęr

Puuta puuttui, mutta onneksi talon voi tehdä turpeesta. Glaumbęr.

Lähempänä Akureyriä kannattaa käydä Glaumbęr-nimisessä erikoisessa talomuseossa. Se sijaitsee hiukan 1-tien pohjoispuolella Saušįrkrókuriin vievän 75-tien varressa. Kyseessä on merkillinen turpeesta rakennettu vanhanajan maatalo. Ikään kuin monta turvetaloa olisi rakennettu vieri viereen ja niiden keskelle rakennettu käytävä, sekin turpeesta. Talo ilmeisesti edustaa aikansa tyypillistä islantilaista huipputekniikkaa. Islannissa on tunnetusti huonosti puuta. Talotkin piti repiä maasta.

Kuumista kylvyistä kiinnostuneiden kannattaa ajaa tästä pohjoiseen Saušįrkrókurin ohi ja vuonon länsirantaa pitkin Grettislaugiin. Kylpypaikat on tarkemmin esitelty tämän sivun lopussa.

Akureyri on islantilaisittain suuri mutta suomalaisittain pieni kaupunki. Se on Pohjois-Islannin keskuspaikka. Kaupunki ei ole mitenkään erityisen näköinen, mutta voi täällä ainakin täyttää varastot, sillä kaupungista löytyy ostaria ja markettia. Seuraavaan isoon kaupunkiin onkin sitten matkaa ihan riittävästi: se on Reykjavķk 900 km päässä koko Islanti kiertäen.

3. Mżvatn

Mżvatnin (miivahtn) alue on Islannin-kierroksen kohokohta ja huippukohde. Alue on melkeinpä Islannin päänähtävyys, vaikkakaan ei ehkä niin tunnettu kuin Reykjavķkin puoli maasta. Mżvatn-järvi itsessään ei ole järin kummoinen, mutta sen ympärillä on runsaasti nähtävää moneen makuun. Jos seutu yhtään kiinnostaa, Mżvatnille kannattaa varata vähintään kaksi päivää aikaa, ettei jää harmittamaan.

Mżvatn sijaitsee reilun tunnin matkan päässä Akureyristä itään. Akureyristä käsin voi hyvin käydä Mżvatnilla päiväseltäänkin, mutta se ei välttämättä ole järkevää. Mikäli majoitustilaa löytyy, kannattaa yöpyä Mżvatnilla, sillä yhdessä päivässä ei millään ehdi tutustua kaikkiin alueen nähtävyyksiin, joista osa on hyvinkin erikoisia. Sesonkiaikaan huoneet voivat olla varattuja, joten varaa majapaikkasi ajoissa. Mżvatnilla on useita majoitusliikkeitä, mutta lähiseudut ovatkin sitten melkein autiot joka suuntaan. Idässä alkaa autiomaa, mikä kannattaa ottaa suunnittelussa huomioon.

Nimi Mżvatn tarkoittaa hyttysjärveä. Paikalliset hyttyset kerääntyvät ajoittain sankoiksi pilviksi ja tunkevat joka paikkaan. Hyttyset eivät ole meikäläistä pistävää lajia vaan ärsyttäviä pikkukärpäsiä. Hyttysten pelossa ei täällä kuitenkaan kannata jättää käymättä. Ilmeisesti esiintymät ovat sillä tavoin ajoittaisia, että järvellä voi vierailla myös törmäämättä lainkaan hyttysparviin.

Luettelen seuraavaksi Mżvatnin alueen nähtävyydet lännestä itään päin.

Gošafoss

Gošafoss

Gošafoss eli jumalten putous sijaitsee 1-tien varressa Akureyrin ja Mżvatnin välissä. Tälle vesiputoukselle on helppo tulla eikä matkaa parkkipaikalta putouksen partaalle ole juurikaan yhtään. Turistille on juuri sopivan jännittävää kiivetä kallioille putouksen viereen ja varoa putoamasta kuohuihin.

Skśtusstaširin pseudokraatterit (Skśtustašagķgar) ovat Mżvatn-järven etelärannalla sijaitsevia pienehköjä kraattereita. Samanlaisia on kuulemma vain täällä ja Marsissa. Hotellilta aivan valtatien vierestä alkaa polku, jota kävellen voi kiivetä kraatterien päälle niitä ihmettelemään. Polkujen pituudeksi on ilmoitettu puoli tuntia ja tunti. Poluilta näkee hyvin sekä kraatterit että järven. Skśtusstaširissa on turistikeskus ja hotelli.

Dimmuborgir

Dimmuborgir

Dimmuborgir on Mżvatnin itärannan tuntumassa sijaitseva laavametsä. Alueella on musta laava ammoin jähmettynyt mitä moninaisimmiksi kallioiksi, jyrkänteiksi, mäiksi ja kivikasoiksi. Kallioissa on aukkoja, joista näkee läpi. Alueella risteilee useita melko helppokulkuisia polkuja, joiden pituudet ovat 10–15 minuuttia, 15–20 minuuttia, tunti ja 2–3 tuntia. Kiipeilytaitoisille on lisäksi oma polkunsa. Tunnin mittainen helposti kuljettava lenkki kiertää käytännössä koko laavametsän. Tämän polun varrella hieman kauempana parkkipaikasta sijaitsee ”kirkko” eli Kirkjan-niminen luola. Luolassa on kaksi isoa suuaukkoa ja sinne voi kävellä sisään. Laavamöykkyjen lisäksi Dimmuborgirissa on toinenkin erikoisuus: siellä kasvaa metsää! Metsään ei Islannissa helpolla joudu, mutta täällä sitä on. Metsä on matalaa, ilmeisesti tunturikoivua. Laavamöykkyjen välisiä metsäpolkuja kulkiessa voi tarkkailla, näkyykö islantilaisia joulutonttuja. Ne nimittäin asuvat täällä. Dimmuborgirin parkkipaikalla on turistikeskus.

Hverfell (Hverfjall) on sammuneen tulivuoren valtava kraatteri. Kraatterin leveys on 1 km ja sen päälle voi kiivetä kahta vaihtoehtoista polkua pitkin. Kannattanee varautua siihen, että kiipeäminen käy kunnon päälle.

Grjótagjį

Laavakatto Grjótagjįn päällä on kuin jälkiuunileivän kuorta

Grjótagjį on sarja pieniä luolia, joiden pohjalla virtaa kuuma vesi. Aiemmin paikkaa käytettiin uimapaikkana, mutta nykyisin vesi on niin kuumaa, että uiminen on vaarallista. Luolat sijaitsevat jähmettyneen laavavirran alapuolella. Laavavirrasta jähmettyneen kallion pinta näyttää aivan jälkiuunileivän kuorelta. Luolien viereen pääsee autolla. Nykyisin uimapaikkana käytetään Stóragjį-nimistä luolaa kylän vieressä, tosin myös tätä paikkaa kehotetaan välttämään, syynä bakteerit. Molemmat luolat sijaitsevat Reykjahlišin kylän eteläpuolella valtatiestä itään.

Reykjahlķš on Mżvatnin rannan ainoa kylä. Kylässä on matkaavaisten tarvitsemia palveluita ja kauppa. Aivan kylän kirkon vieressä on kallioksi jähmettynyt laavavirta. 1729 virtasi kuuma laava jo kirkon vierellä talot ja maat tuhoten, mutta kuin ihmeen kautta kirkko pelastui. Kirkko on jo rakennettu uudelleen, mutta laavavirtaan voi tutustua kirkon vieressä ja myös ajamalla päätietä kylästä länteen päin. Tämä alue on nimeltään Eldhraun.

Jaršböšin viš Mżvatn (Myvatn Nature Baths) on Islannin toinen suuri ulkoilmakylpylä. Täällä voi kylpeä sinisessä laguunissa vuorten vieressä. Paikka on vähemmän tunnettu ja huomattavasti halvempi kuin Keflavķkin läheinen Sininen Laguuni.

Mutalähde

Mutalähde, Hverarönd

Mutalähde

Mutalähde, Hverarönd

Mutalähde kuplii

Syvyyden ääni mutalähteessä
(kamera antoi kuvan numeroksi 666)

Hverarönd (Hverir, Nįmafjall) on värikäs muta- ja höyrylähteitä kihisevä paikka hiukan Mżvatnista itään 1-tien varrella. Alue on kuin toisesta maailmasta. Täällä kiehuva muta pulppuaa rikkihappolammikoissa ja tulikuumat höyrykiukaat puhisevat. Paikka on erittäin kuvauksellinen kraattereineen ja värikylläisine maaperineen, mutta myös hirvittävän pahanhajuinen. Alueella vallitsee niin paksu kananmunalöyhkä, että herkkänenäisemmät eivät pysty siellä olemaan. Kananmunat eivät varmasti maistu tässä ”haisupaikassa” käynnin jälkeen! Paikka tunnetaan sekavasti usealla nimellä. Hverarönd ja Hverir tarkoittavat varsinaista mutalähdealuetta. Nįmafjall on nimeltään tämän paikan viereinen keltainen vuori. Palveluita ei ole, mutta vaaranpaikat on sentään merkitty, etteivät turistit keittyisi elävältä mutalähteessä.

Krafla (krapla) on suuri laakea tulivuori, joka sijaitsee Hveraröndin pohjoispuolella. Täällä on geoterminen voimalaitos ja mahdollisuus tutustua tulivuoren toimintaan. Krafla ei ole”tulivuoren näköinen” kraatterihuippuinen kartio, vaan enemmänkin tummien laavamuodostelmien ja -virtojen kirjoma maa jyrkänteiden välissä. Pelkästään Kraflan kraatteri on 10 km leveä. Sinne voi ajaa autolla. Tie vie aivan Vķti-nimisen pienemmän kraatterin viereen. Vķtin pohjalla on turkoosinsinistä vettä, joka ei valitettavasti ole uimakelpoista. Vķtin reunaa voi kävellä, mutta märällä kelillä savinen maa on kurja käveltäväksi.

Leirhnjśkur sijaitsee Kraflan sisällä lähellä Vķtiä. Parkkipaikalta lähtee helppokulkuinen polku, jonka päässä on mahdollisuus tutustua Kraflan toimintaan, laavavirtoihin ja toiseenkin mutalähde-haisupaikkaan. Varaa aikaa vähintään tunti. Siinä ajassa voit kiivetä pienen tulivuoren huipulle tutustumaan paikkaan, josta laava on 1970-80-luvuilla virrannut. Lisäaikaa varaamalla voit kävellä pidemmällekin kivettyneitä laavavirtoja tutkimaan. Parkkipaikalla on pieni nakkikioski.

Krafla

Kraflan laavavirtaa

Yllä lueteltujen turistikohteiden lisäksi on Mżvatn-järven rannalla mahdollisuus retkeillä ja tiirailla alueen runsasta linnustoa. Järven länsipuolella on lintumuseo, jolla on tiettävästi merkittävä kokoelma linnunmunia ja täytettyjä lintuja.

4. Mżvatnilta Egilsstaširiin ja Islannin metsään

Mżvatnilta itään päin aukeaa laaja, kylmä autiomaa. Tien varrella saa tuntumaa laava-, kivi- ja vuorimuodostelmiin. Tie on hyvä, mutta sen varrella ei ole niin minkäänlaista asutusta tai palvelua. Seuraava asutuskeskus on Egilsstašir, jonne on autolla kahden tunnin matka. Polkupyörällä matka kestää tietysti kauemmin. Vaikka matka lienee rankemmasta päästä, on pyörämatkailijoita mahdollisuus nähdä tien päällä.

Egilsstaširia lähestyttäessä tie painuu alas ja tullaan asutuille alueille. Seutu on yllättäen Islannin lämpimintä aluetta. Täällä lämpötila saattaa nousta jopa kesäisiin lukemiin. Säätiedotuksen ennustaessa kaunista ilmaa lähtevät islantilaiset sankoin joukoin kesänviettoon. Alueella on suurehko Lagarfljót-järvi ja, yllättävää kyllä, suuri metsä. Yleiskuvaltaan maisema muistuttaa Lapin tuntureita.

Egilsstašir on aika tarkkaan Islannin-kiertomatkan puolimatkassa. Egilsstašir on pieni kylä, mutta tällä alueella se on silti merkittävä keskus. Vähintäänkin siellä kannattaa pysähtyä ruokaostoksille; seuraavat kaupat ovat taas kaukana.

Jos jatkaisi Egilsstaširista itään, tulisi pian Seyšisfjöršuriin. Täältä kulkee lauttayhteys Färsaarille ja Tanskaan. Jos Islantiin aikoo tulla omalla autolla, se on tehtävä tätä kautta. Emme kuitenkaan jatka nyt lautalle, vaan etsimme yösijaa. Vaikkei Egilsstaširista niin välittäisikään, siellä saattaa joutua yöpymään. Edelliseen ja seuraavaan asutuskeskukseen on nimittäin matkaa.

Hallormsstašaskógur

Metsää Islannissa! Hallormsstašaskógur.

Hallormsstašaskógur on Islannin suurin metsä. Metsä sijaitsee Egilsstaširin eteläpuolella Lagarfljót-järven itärannalla. Kun muu osa Islannista on käytännössä puuton, täällä metsään voi jopa eksyä. Metsä ei suomalaiselle ole mikään mahtavan suuri erämaa, vaan kapea metsänsuikale tunturin ja järven välissä. Islantilaisittain metsä on kuitenkin merkittävä.

Osa metsän puista on islantilaista alkuperää, mutta täällä on myös istutettu arboretum. Se on suomalaisenkin matkailijan kannalta mielenkiintoinen. Arboretumiin on kasvatettu kustakin puulajista pieniä metsiköitä. Pienellä alueella risteilee polkuja. Merkillisten puiden lisäksi alueella on penkkejä, eväspöytiä, puutaideteoksia ja lapsillekin pientä tekemistä. Rantaankin pääsee; vesi tosin on kesälläkin kylmää. Arboretum sijaitsee Hallormsstašurissa Atlavķkin leirintäalueen ja uimarannan pohjoispuolella.

Seudulla on useita leirintäalueita. Se ei ole mikään ihme, kun ottaa suosiolliset lämpötilat sekä islantilaisittain harvinaisen mahdollisuuden päästä metsään ja järvelle.

5. Kaakkoisrannikko: Vuonoja ja jääjärviä

Egilsstaširista on Reykjavķkiin käytännössä yhtä pitkä matka sekä pohjoisen että etelän kautta. Islannin-ympäriajomme jatkuu 1-tietä etelään päin. Ennen meren rantaan saapumista on mahdollisuus käyttää mukavaa oikotietä, joka säästää reilusti kilometrejä. Oikotien numero on 939. Se on kapea ja mutkainen hiekkatie, mutta ei tuota henkilöautolla mitään ongelmia. Tien varrella on pieni mutta ihan hieno vesiputous. Oikotie päättyy Berufjöršurin pohjukkaan, mistä matka jatkuu vuonon rantaa pitkin mutkitellen etelää kohti.

Tällä kohtaa Islannin kaakkoisrannikko muistuttaa Norjan vuonoja. Ainoa kylä on Djśpivogur. Muuten seutu on hyvin harvaan asuttua. Djśpivogurin ja Höfnin välinen matka on 100 km. Sillä välillä ei ole kyliä tai palveluita.

Hvalnesin loiston kohdalla niemessä suurin piirtein Djśpivogurin ja Höfnin puolivälissä on erikoinen paikka. Siitä alkaa pitkä kivisärkkä, joka erottaa merenlahden avomerestä. Särkän juuressa on pysähdyspaikka, jolta pääsee kulkemaan särkälle.

Höfn (höpn) on kaakkoisrannikon ainoa suurempi asutuskeskus. Se on pikkukaupunki, jossa on normaalit islantilaisen pikkukaupungin palvelut majoitusliikkeineen, ravintoloineen ja kauppoineen. Kaupunki itse ei ole mikään erityinen nähtävyys. Satamassa voi käydä laivoja katselemassa.

Näiltä seuduilta alkaa myös nähdä vuorilla Vatnajökull-jäätikön, joka on Islannin suurin. Jäätikön sivuhaarat näkyvät pitkän matkaa 1-tietä ajettaessa. Jäätikön nähdäkseen ei tarvitse ryhtyä erityisponnistuksiin, sillä pään kääntäminen riittää. Koko jäätikköä on helpointa ihailla lentokoneesta käsin. Maasta käsin jäätiköstä voi nähdä vain pieniä paloja kerrallaan.

Jökulsįrlón

Jökulsįrlón

Jökulsįrlón-niminen jääjärvi on yksi Islannin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Se sijaitsee aivan 1-tien varressa Höfnistä länteen päin. Jäätiköstä lohkeavat palaset jäävät hiljaa kellumaan järveen. Kun palaset ovat tarpeeksi sulaneet, ne lipuvat yksi kerrallaan jokea pitkin mereen. Keskellä kesääkin järvi on täynnä pieniä jäävuoria. Jäävuorijärveä on kätevä ihailla parkkipaikan viereiseltä mäeltä. Järvelle pääsee myös venekyydillä. Pukeudu lämpimästi, sillä täällä on kylmä, onhan vieressä valtava jäätikkö ja toisella puolen meri.

Aivan Jökulsįrlónin lähellä on kaksi vähemmän tunnettua jäätikköjärveä: Breišįrlón ja Fjallsįrlón. Fjallsįrlón on opastettu päätieltä. Se on vähemmän dramaattinen paikka kuin Jökulsįrlónin. Jäätikköjärvi on pienempi mutta vastaavasti täydempi jäävuorista. Lyhyt mutta 2013 aivan hirveässä kunnossa ollut soratie, paremminkin kivenmurikkatie, vie päätien varresta järven rantaan.

Jökulsįrlónista länteen sijaitsee Skaftafellin kansallispuisto, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. En esittele sitä tässä enempää, koska en ole siellä käynyt.

6. Etelärannikko

Jökulsįrlónin ja Skaftafellin jälkeen alkaa pitkä ja tylsä erämaa. Tie kulkee Skeišarįrsandur-nimisen ankean hiekkatasangon läpi. Maa on karua, mustaa ja tasaista. Alue on syntynyt tulivuorten ja jäätikön yhdessä synnyttämien tulvien vuoksi. Tämän mustuuden katselu mustaa myös mielen. Tieosuus on varsin tylsä.

Skeišarįrsandurin jälkeen on mahdollista pysähtyä pikkukylässä nimeltä Kirkjubęjarklaustur (sano yksinkertaisesti vain klöistur). Täällä voi käydä haukkaamassa roskaruokaa huoltoasemalla ja tankkaamassa auton. Kylä on Höfnin ja Vķkin välillä ainoa paikka, mistä saa palveluita. Paikallinen nähtävyys on ”kirkon lattia”, erikoinen luonnon muovaama ”kivilattia” keskellä peltoa.

Kylän jälkeen seuraa Eldhraun. Jälleen pitkä tienpätkä, jonka varressa ei ole mitään. Eldhraun koostuu vihreänvaalean sammaleen peittämistä laavanmurikoista. Kivet ovat hyvin kuvauksellisia.

Islannin eteläkärki, jossa sijaitsee mm. Vķk, on vaarallista seutua. Ihmiset ovat vaarassa huuhtoutua tulvan mukana mereen seuraavan tulivuorenpurkauksen aikana. Ohitamme vaaranpaikan pikaisesti.

Suoraan Eyjafjallajökull-jäätikön eteläpuolella sijaitsee Seljavallalaug-niminen rapistunut mutta mielenkiintoinen ulkouima-allas. Se on esitelty tämän sivun lopussa.

7. Kultainen kierros

"Kultainen kierros" tarkoittaa turistireissua Reykjavķkin itäpuolella sijaitsevalle alueelle. Tänne tehdään pääkaupungista päivän bussiretkiä. Alueen nähtävyyksiä ovat Žingvellir, Geysir ja Gullfoss-vesiputous. Kultainen kierros on vähän sellainen "pakollinen" kiertokäynti, joka jokaisen Islanti-turistin on suoritettava, halusi tai ei. Alue sijaitsee jonkin verran sivussa 1-tieltä. Varaa aikaa koko päivä.

Gullfoss

Gullfoss

Gullfoss (kutlfoss) on suuri vesiputous. Sen voi nähdä missä tahansa Islantia esittelevässä mainoksessa tai TV-ohjelmassa. Mainoksissa helikopteri lentää kosken yllä ja vesiverho välkehtii sateenkaaren väreissä. Paikan päällä pilvisenä päivänä harmaa vesi ryöppyää tummien kallioiden välistä. Veden virta on mahtava ja putous on sekä voimakas että äänekäs, mutta nähtävyytenä paikka on ylimainostettu. Se on sittenkin vain vesiputous. Kallion päällä on turistikeskus krääsämyymälöineen, mikä lienee yksi syy ylimainostukseen. Putouksen nähdäkseen on käveltävä lyhyt matka, jolla on portaita. Aivan kosken viereenkin pääsee polkua pitkin.

Strokkur

Strokkur

Geysir ja Strokkur. Geysir (keisir) on kuumien suihkulähteiden alue lähes Gullfossin naapurissa. Toimiva suihkulähde on nimeltään Strokkur. Se syöksee vettä noin 5 minuutin välein. Juuri ennen purkausta lähteen vesi muuttuu siniseksi kuplaksi ennen kuin roiskahtaa ilmaan. Osa vesipatsaista on korkeampia ja osa matalampia. Varaudu odottelemaan purkauksia vartti tai puolisen tuntia muiden turistien kanssa Strokkurin ympärillä. Itse Geysir purkautuu nykyisin vain harvoin. Aiemmin Geysir on purkautunut säännöllisesti ja korkeammalle kuin Strokkur. Paikka tunnetaan edelleen Geysirin nimellä. Alueella on myös muuta nähtävää kuten värikkäitä kuumia lammikoita ja kiehuva vesikuoppa Litli Geysir. Vieressä on iso turistikeidas, josta saa ruokaa ja krääsää.

Žingvellir (thinkvetlir) on islantilaisten historiallinen nähtävyys, jossa islantilaiset kokoontuivat aiemmin päättämään omista asioistaan. Kokouksen nimi oli Alžingi ja se on tiettävästi kokoontunut vuodesta 930 alkaen. Enää täällä ei kokoonnuta päättämään yhtään mistään, vaan paikka on luovutettu turisteille. Alue sijaitsee Pohjois-Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen erkanemiskohdassa. Erkanemiskohtaan on syntynyt laaja laakso. Turistikin voi helposti tutustua maansisäisiin valtaviin voimiin; kävelytie kulkee pitkin rotkoa, jossa kallio on revennyt kahtia. Alue on nykyisin kansallispuistoa. Keskeiseen historialliseen osaan tutustutaan jalkaisin. Varaudu siis kävelylle.

8. Keflavķk

Islannin-kierros on hyvä päättää, tai sitten aloittaa, Keflavķkissa (keplaviik). Syynä ei ole niinkään alueen matkailullinen arvo vaan se, että kansainvälinen lentokenttä sijaitsee siellä.

Keflavķk on melko ruma pikkukaupunki meren rannassa. Keflavķk ei ole mikään Reykjavķkin osa, vaan se on täysin erillinen pikkukaupunki kuten vaikka Porvoo Helsingin vieressä. Kaupungin paras puoli on sijainti. Autolla matkaa lentokentälle on keskustasta 8 minuuttia. Tämä on kätevää, jos lento Suomeen lähtee aikaisin aamulla. Lentokoneiden melu ei kuitenkaan häiritse itse kaupungissa. Keflavķk on täynnä matkailijan tarvitsemia palveluita kuten ravintoloita, autovuokraamoita, kauppoja, krääsämyymälöitä ja suhteellisen edullista majoitusta. Ota huomioon, että liikkeet aukeavat kesäaamuisin vasta noin kello 10–11 aikoihin.

Hiukan matkaa Keflavķkin ulkopuolella laavakentän keskellä sijaitsee Islannin tunnetuin ulkoilmakylpylä Sininen Laguuni, joka paikan päällä tunnetaan nimillä Blue Lagoon ja Blįa Lóniš. Kylpylä on esitelty alla.

Alueella on myös muita vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä, joista mainittakoon Krżsuvikin tuliperäinen alue. Niemi, jossa kärjessä Keflavķk sijaitsee, on tuliperäinen ja voi vaikuttaa ankealta Suomesta saapuessa. Koko Islanti ei ole kuitenkaan samanlainen, joten ei kannata masentua, jollei näkymä miellytä.

Kuumia kylpyjä

Islanti on tunnettu kuumista lähteistään. Osa lähteistä on käytössä kylpypaikkoina. Ulkona lämpöisessä vedessä vetelehtiminen on islantilaista jos mikä. Esittelen lopuksi kolme erilaista kuumaa lähdettä. Ne on merkitty myös alla olevaan karttaan. Uimapaikkojen tarkan sijainnin löydät klikkaamalla karttaa. Seljavallalaug on hankala löytää ilman ohjeita. Muut on viitoitettu.

Islannin kartta

G=Grettislaug, S=Seljavallalaug, L=Sininen Laguuni

Grettislaug ja Jarlslaug

Grettislaug (taaempana) ja Jarlslaug (edessä)

Grettislaug

Kuuma lähde Pohjois-Islannin vuonolla

Grettislaug on näistä lähteistä lähimpänä luonnontilaa. Lähde sijaitsee Pohjois-Islannissa aivan vuonon rannalla hiukan Saušįrkrókurista pohjoiseen (hyvän matkaa Akureyristä länteen päin). Tänne on tultava aivan erikseen, sillä paikka ei ole minkään reitin varrella. Hiekkatie vuonon rantaa pitkin perille on kurja. Kannattaa varautua kuoppien väistelyyn. Grettislaug oli alun perin jo saagasta tunnettu luonnonlähde, joka kuitenkin meni piloille. Se on sittemmin kaivettu uudelleen.

Täällä on itse asiassa kaksikin allasta: Grettislaug sekä uudempi ja isompi Jarlslaug. Vesi on melko kuumaa, noin 40 astetta. Pohjassa on lähes polttavia kohtia, joista kuuma vesi pulppuaa. Kylvyssä tulee pian läkähdyttävän kuuma. Lähteestä noustuaan voi vilvoitella hyisessä ilmassa. Tässä suhteessa Islannin tapa on lähellä suomalaista: saman voi kokea ottamalla saunassa kunnon löylyt ja sitten menemällä ulos. Alueelle pääsee ilmaiseksi, mutta kylpyyn on pääsymaksu. Pukutiloja ei ole. Hirsiseinämän takana voi ulkona vaihtaa vaatteita, kunhan tarkenee, tai sitten kolkossa vessassa. Paikalla on kahvila.

Seljavallalaug

Seljavallalaug

Seljavallalaug

Rapistunut uima-allas etelässä tulivuoren laaksossa

Seljavallalaug (seljavatlalöig) on rapistunut mutta tunnelmallinen ulkouima-allas Eyjafjöll-vuoren laaksossa. Altaan yksi sivu rajoittuu rinteeseen ja kolme muuta sivua ovat ihmisen tekemiä. Altaaseen virtaa putkea pitkin lämmintä vettä niin, että viileänä kesäpäivänä (+13 °C) altaassa on sopiva uintilämpötila. Vesi on kuitenkin selvästi viileämpää kuin Grettislaugissä. Seljavallalaug on rakennettu 1923 ja kunnostettu tulivuoren purkauksen jäljiltä 2011. Kunnostusta ei kyllä uskoisi paikan päällä, sillä paikka näytti jo 2013 todella rähjäiseltä. Lämpimän veden lisäksi ainoa palvelu on kuraiset betonikopperot pukutiloiksi. Uiminen on ilmaista eikä henkilökuntaa ole.

Seljavallalaugiin on hankala löytää. 1-tieltä tulee kääntyä pohjoiseen pikkutielle numero 242. Liittymiä tielle 242 on kaksi; läntinen on se oikea. Sitten seurataan Seljavellir-viittoja, kunnes tie päättyy. Kävelymatkaa parkkipaikalta altaalle on noin 20 minuuttia. Polku kulkee laaksoa eteenpäin. Se on louhikkoinen ja matkalla on purojen ylityksiä. Viitoitusta ei ole, mutta joen vartta kun seuraa, ei pitäisi eksyä. Allas on laakson perällä joen länsirannalla. Varaa uintireissuun 2 tuntia aikaa. Kiireisten ihmisten on mahdollista suorittaa uimakäynti juosten 1,5 tunnissa, mikä ei ehkä kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista lomareissulla.

Tarkan sijainnin löydät klikkaamalla yllä olevaa uimapaikkojen karttaa ja valitsemalla kartaksi satelliittikuvan.

Blue Lagoon

Sininen Laguuni

Sininen Laguuni

Kaupallinen kylpyelämys lentokentän lähellä

Sininen Laguuni, paremmin tunnettu nimellä Blue Lagoon, islanniksi Blįa Lóniš, on äärikaupallinen uimalaitos ulkona laavakenttien keskellä. Paikka sijaitsee Keflavķkin lähettyvillä mutta kuitenkin sen verran kaukana, että autokuljetus on välttämätön.

Täällä teollisuudesta on tehty turismia ja turismista teollisuutta. Laguunin lämmin vesi on viereisen voimalaitoksen jätevettä. Vesi on johdettu laajaan ulkoaltaaseen. Altaan ympärille on rakennettu massaturistikohde. Altaan vesi on kylpylämmintä ja syvyys sellainen, että uiminen tai kelluminen on mahdollista. Koululaisilla ylettyy jalka pohjaan, pikkulapsilla vain ”rannassa”. Vedessä läträämisen lisäksi voi käydä saunassa, höyrysaunassa ja vesiputouksen alla. Paikalla on myös ravintola sekä – tietenkin – krääsämyymälä, jossa myydään myös kallista laguunin mutaa ihonhoitoon. Pääsyliput kylpylään ovat kalliit, mutta voihan täällä silti käydä katsomassa, miten turismiteollisuus toimii.

Lisätietoa

Islannista on hyvin saatavilla painettuja matkaoppaita. Islannista enemmänkin kiinnostuneiden kannattaa suunnata Pohjoismaisen kulttuuripisteen kirjastoon Helsingin Kaisaniemenkadulle, josta löytää matkaoppaiden ja kuvateosten lisäksi mm. kielen oppikirjoja yms. vaikeammin saatavia teoksia.

Saagoja ei taida olla mahdollista jättää pois yhdestäkään Islannin-oppaasta. Saagat ovat vanhoja kertomuksia siitä, kuka tappoi kenet, upposiko kirves hartioita myöten ja irtosiko pää, ja kuka seuraavaksi sai maistaa kirveestä. Osa saagoista on suomennettu. Jotkut saagat ovat runomuotoisia kun taas toiset suorasanaisia tarinoita. Saagoja saa ainakin edellä mainitusta kirjastosta. Jos kirveenkäyttötarinat eivät kiinnosta niin kauhean paljon, Viinimaan saagassa kerrotaan Grönlannin ja Amerikan löytämisestä.

Lue myös:
Norja

Islannin kartta

Matkaoppaat



Islanti: Saaren kiertäjän matkaopas
URN:NBN:fi-fe201401011000

©Tuomas Salste